Punkaharjun kunta itsenäistyi 1. tammikuuta 1924. Helmikuussa kunnan toiminta alkoi pikkuhiljaa asettua uomiinsa. Ihmiset kulkivat talvi-iltoina iltamissa. Punkaharjun suojeluskunta piti yllä merkittävää roolia pitäjässä. Turisteja paikkakunnalle toi Hotelli Finlandian Punkaharju-viikot.
Punkaharju 100 vuotta sitten -juttusarja kertoo savokarjalaisen pitäjän pienistä ja hieman isommista asioista sekä tapahtumista ja ihmisistä. Sarja päivittyy joka kuukauden 1. päivänä. Ensimmäinen osa ”Tammikuu 1924” on luettavissa tämän linkin takana.
Uusi kunnanvaltuusto kokoontui tammikuussa kaksi kertaa. Helmikuussa oli yksi kokous. Valtuutetuilla ja lautakuntien jäsenillä riitti puuhaa kunnan hallinnon ja perustoimintojen järjestämisessä.
Kunnan talous oli tiukilla. Ensimmäisen vuoden vajaan miljoonan markan budjetista jouduttiin kattamaan lähes 400 000 markkaa velkarahalla. Kunnan syntyaikaan kymmenestä koulupiiristä oli vain Enanlahdessa, Kulennoisissa ja Vaarassa omat koulutalonsa. Muissa piireissä koulut toimivat vuokrahuoneistoissa.
Kunnallismiehet eivät tinkineet koulujen rakennussuunnitelmista. Peräti kolmasosa kunnan menoista käytettiin opetus- ja valistustoimintaan sekä toinen kolmannes kiinteistöjen hankintaan ja rakentamiseen. Kerimäen kunnan rakennuttamana valmistui 1924 Punkaharjun kansakoulu Laukansaareen.
Kunnanisiä alkoi painaa huoli omasta kunnantuvasta. Valtuuston kokoukset pidettiin aluksi H. J. ja Olga Laamasen kahvilassa Punkasalmella. Kokouksia pidettiin myös Palomäellä seurojentalossa.
Seurat ja yhdistykset järjestivät talvikelistä huolimatta runsaasti iltamia ja kokouksia. Hevospelillä ja junalla liikuttiin ympäri pitäjää.
Helmikuun 4. päivä päättyivät ensimmäiset olympialaisten talvikisat Ranskan Chamonix’ssa. Pariisin kesäkisat olivat tulossa heti vapun jälkeen 4. toukokuuta.
Iltamissa kerättiin rahaa olympialaisrahaston kartuttamiseksi. Urheilullinen Suomi oli olympialaisten mahtimaa 1924. Kansan karttuisaa kättä tarvittiin kisajoukkueen kulujen kattamiseen ja valmentautumiseen.
Suojeluskunta, Lotat ja nuoriseura kokosivat väkeä iltamiin.
Aatteellisten yhdistysten toiminta helpottui Suomessa vuoden 1919 hallitusmuodossa, jossa vahvistettiin sananvapauden ohella yhdistymis- ja kokoontumisvapaudet. Samalla uusi yhdistyslaki tuli voimaan.
Järjestöjen paikallisosastot alkoivat itsenäistyä Kerimäellä toimivien yhdistysten alaisuudesta sitä mukaa, kun ne pitivät sääntömääräisiä vuosikokouksiaan.
Merkittävimmät yhdistykset olivat Punkaharjun suojeluskunta ja Lotta Svärd. Niiden rinnalla toimivat nuorisoseurat, joiden taloja käytettiin suojeluskunnan ja Lottien kokoontumisiin ja harjoituksiin. Punkaharjun suojeluskunnan perustamisesta on erillinen artikkeli Suojeluskuntalaiset vallan ytimessä uuden kunnan hallinnossa tämän linkin takana.
Väkeä kokoontui maamiesseuran, työväenyhdistysten, Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliiton ja hevosystävien seuran kokouksiin. Punkaharjun seurakunnan piirissä toimivat ompeluseurat, kirkkokuoro ja nuorten kristillinen yhdistys.
Nuorisoseurat olivat tarjonneet hengenravintoa jo pitkään ennen kunnan itsenäistymistä. Niiden toiminta 1920-luvulla oli varsin vireää. Punkaharjun nuorisoseura toimi Vaahersalossa, jonne se oli rakentanut oman talon 1911.
Putikon nuorisoseuran talo oli Punkasalmen Palomäellä. Se valmistui 1913. Kulennoisten nuorisoseurantalo, Lahtela, rakennettiin vuonna 1917.
Kotimaan politiikassa valmistauduttiin eduskuntavaaleihin, ulkomailta seurattiin Hitlerin oikeudenkäyntiä.
Sisäpolitiikassa tapahtui koko ajan. Itsenäinen Suomi haki vielä poliittista konsensusta. Presidentti K. J. Ståhlberg hajotti tammikuussa eduskunnan ja asetti lyhyen ajan sisällä jo toisen kerran A. K. Cajanderin virkamieshallituksen. Eduskuntavaalit olivat edessä 1.–2. huhtikuuta.
Vaaleihin valmistauduttiin Punkaharjullakin täyttä päätä. Toiveista ja esityksistä huolimatta pitäjästä ei omaa ehdokasta saatu lopullisille listoille. Putikon työväenyhdistys oli esittänyt SDP:n ehdokkaaksi räätäli Heikki Heinosta ja Kerimäen Kansallisseura kokoomuksen listalle maanviljelijä Taavetti Silvennoista.
Valtakunnassa uutisotsikoihin nousi säännöllisen lentoliikenteen avaaminen 11.2. Helsingin ja Tallinnan välillä. Finnairin edeltäjä, Ilmailuyhtiö Aero, lennätti matkustajia ja postia Suomenlahden yli Junkers F.13 -vesitasokoneella.
Koneeseen mahtui lentäjän lisäksi neljä matkustajaa. Huippunopeus oli 120 km/t. Matkustajia oli tuohon aikaan kovin vähän. Ihmiset pelkäsivät lentämistä, jota pidettiin melkoisen rohkeuden osoituksena.
Kansainvälisesti arvostettu säveltäjä Oskar Merikanto kuoli 58-vuotiaana Oitissa 7.2. Pianisti Merikanto oli suomalaiskansallisen säveltaiteen tuntemattomimpia säveltäjiä. Hänet tunnetaan erityisesti yksinlaulujen säveltäjänä sekä urkujen tuntijana. Hän toimi Helsingin Johanneksen kirkon urkurina kuolemaansa saakka.
Suomessa alettiin jälleen kiinnostua maailmansodan hävinneestä Saksasta. Kansallissosialistisen NSDAP-puolueen johtaja Adolf Hitler oli yrittänyt marraskuussa Münchenissä vallankaappausta. Bürgerbräukellerin oluthallista alkanut rähinä, Hitlerputsch, tyrehtyi varsin pian. Parikymmentä Hitlerin kannattajaa sai katumielenosoituksessa surmansa.
Hitler joutui syytteeseen valtiopetoksesta. Linnatuomiosta huolimatta Münchenissä 26.2. alkanut oikeudenkäynti oli Hitlerille suuri menestys. Hän pääsi sen myötä otsikoihin julistamaan ideologiaansa.
PUNKAHARJU SANOMALEHDISSÄ – helmikuu 1924
1.2. Finlandian Punkaharju-viikot
Matkailutoimisto Finlandia aloitti Punkaharju-viikot Hotel Finlandiassa. Yleisölle tarjottiin 1.2.–15.5. vapaat junamatkat Punkaharjulle ja takaisin. Ehtona oli, että oleskelun hotellissa tuli kestää vähintään 14 vuorokautta. Edullisimman huoneen vuorokausihinta täysihoidolla oli 50 markkaa.
Lehti-ilmoitusten mukaan hotellissa oli keskuslämmitys, sähkövalo ym. mukavuudet. Paikkakunta oli erinomaisen sovelias lepo- ja virkistyspaikaksi. Kaikki urheilumahdoillisuudet löytyivät myös.
5.2. Saimaan vesi nousi keskellä talvea
Itä-Savo uutisoi, että Saimaan vesi jatkoi nousuaan tuottaen jo suuria vahinkoja alavimmilla rantaseuduilla oleville niitto- ja viljelysmaille. Muutamin paikoin vesi nousi niin paljon, että rantamailla sijaitsevat heinäladotkin joutuivat sen valtaan.
Lehden mukaan näin suuri ja pitkäaikainen nousu Saimaassa oli hyvin outoa. Jos vedennousua jatkuisi kevääseen asti, koittaisi maanviljelijöille ja teollisuuslaitoksille melkeinpä arvaamattomia vahinkoja.
7.2. Tapaturma tukkitöissä Putikossa
Torstaina loukkasi Putikossa työmies Otto Venäläinen jalkansa ollessaan tukinvedossa. Takaharjun lääkäri sitoi loukkaantuneen. Uutisen mukaan mies ei päässyt liikkumaan muutamaan viikkoon. (Itä-Savo)
9.2. Kerimäen Kansallisseura asetti Taavetti Silvennoisen ehdolle eduskuntaan
Kokoomuksen paikallisosasto Kerimäen Kansallisseura asetti maaliskuun eduskuntavaaleja varten ehdokkaakseen maanviljelijä Taavetti Silvennoisen Punkaharjulta. (Itä-Savo)
10.2. Putikon lauluseuran iltamissä väki käyttäytyi hyvin
Iltamat pidettiin Putikon työväenyhdistyksen talolla olympiarahaston hyväksi. Konttoristi Toivo Suikkarin puheen jälkeen seuran mieskuoro esitti laulua opettaja P. Talvenheimon johdolla. Sitä seurasi sähköttäjä Takkisen esitelmä olympialaiskisojen alku- ja nykyvaiheista sekä voimistelun ja urheilun terveydellisestä sekä kasvattavasta hyödystä.
”Väliajan jälkeen oli herra Ilosen lausuma savonmurteinen runo sekä nähtävänä näytelmä Kilpakosijat, jossa esittäjät onnistuivat melko hyvin. Nuoriso lopetti iltaman vähäaikaisella tanssilla. Yleisöä oli huonosta ilmasta huolimatta runsaasti ja käytös sangen tyydyttävä”, Itä-Savo kertoi.
17.2. Suojeluskunnan iltamassa oli leikkiä ja tanssia
Punkaharjun suojeluskunta piti ensimmäisen iltamansa Punkaharjun nuorisoseurantalolla. Ohjelmassa oli ensiksi yhteislaulua, jonka jälkeen tervehdyspuheen piti v.t. paikallispäällikkö, opettaja Artturi Niemi. Hän puhui suojeluskunnan tarkoitusperistä ja merkityksestä itsenäisen Suomen suojaajana.
Ohjelmassa oli kuorolaulua, neiti Anni Savolaisen lausuma runo sekä näytelmäkappale Parturit. Puheen suojeluskunta-aatteesta piti insinööri Viktor Sandberg, runon lausui opettajatar neiti Veera Miinalainen ja Linnakosken lastun esitti neiti Suoma Kaksonen.
Lopuksi oli leikkiä ja tanssia. Yleisöä oli kohtalaisesti. (Itä-Savo)
17.2. Karjarunoutta karjantarkastusyhdistyksen iltamassa Enanlahdessa
Punkaharjun Mäki-ahossa oli Vaaran karjantarkastusyhdistyksen järjestämä iltama. Tilaisuudessa piti avajaispuheen toimittaja Väinö Tiikkaja. Hän painotti maan tuotantokyvyn kohottamisen tarpeellisuutta sekä karjantarkastusyhdistysten osuutta siinä.
Karjarunon esitti nti Katri Simonen ja hauskan kertomuksen nti Lydia Rouvinen. Väliajan jälkeen piti opettaja M. Kaartinen puheen karja-asioista. Vielä mainittakoon ohjelmasta ntien Sylvi Katilan ja Edith Paajasen esitykset, kuvaelmat ja kansanleikit. Iltamassa oli runsaasti osanottajia. (Maaseudun Tulevaisuus)
17.2. Edistyspuolueelle Itä-Savoon uusi piirijärjestö
Kansallisen edistyspuolueen piirijärjestön perustava kokous pidettiin Savonlinnan Seurahuoneella, jonne saapui pyryisestä säästä huolimatta odottamattoman runsaasti maaseudun edistysmielisiä miehiä ja naisia miltei kaikista Itä-Savon alueen pitäjistä.
Kokouksessa käsiteltiin lähinnä maaliskuun eduskuntavaaleihin liittyviä asoita. Piirineuvostoon kokous valitsi Heikki Soinisen ja Lauri Uotilan Punkaharjulta. (Itä-Savo)
17.2. Punkasalmelta kattopäreitä Etelä-Afrikkaan
Uusi Suomi kirjoitti, että Punkasalmen Tehdas, joka erikoistuotteinaan valmistaa punaisia kattopäreitä, ilvettä ja täytettä, on valmisteilleen saanut viime aikoina suuren menekin ei ainoastaan Suomessa vaan myös ulkomailla. Äskettäin on tehdas m. m. toimittanut tilauksen aina Etelä-Afrikkaan saakka. Punkasalmen Tehtaan omistajina olivat insinöörikaverukset Viktor Sandberg ja Aleksander Lampén.
19.2. Korvapuustit tulivat kalliiksi työkaverille
Kalliita korvapuusteja olivat ne kaksi korvalle lyöntiä, jotka eräänä päivänä viime viikolla muuan Putikon sahalla työskentelevä antoi työtoverillensa riitauduttuaan ensin jostakin pikkuseikasta hänen kanssaan. Lyöntien tähden oli toverin mentävä lääkäriin saamaan lievennystä kipuihinsa, jonka jälkeen seuranneessa poliisikuulustelussa oli lyöjän maksettava korvapuustien saajalle sovinnoisia 500 mk. (Itä-Savo)
20.2. Raamatun läksyt lukematta seurakuntalaisilla
Kinkereitä pidettiin kymmenessä eri paikassa. Aikuisia niihin osallistui noin 800. Lapsia luetettiin noin 150 ja rippikouluun pyrkijöitä oli 53.
Kotimaa-lehti kirjoitti, että joka kinkerillä oli oma raamattuläksynsä, mutta paikalle saapuneet olivat opetelleet sen varsin kehnosti. Virsiharjoutuksia varten vain aniharva oli ottanut virsikirjansa mukaan. Uusien sävelten opetteleminen tuntui olevan myös vastenmielistä, raportoi kinkereiltä nimimerkki L-Lo, jonka takana oli mitä ilmeisimmin kanttoriurkuri Lennart Leino.
21.2. Suojeluskunnalle karamellia ja tupakkaa
Punkaharjun suojeluskunta sai heti toimintana aluksi erilaisia lahjoituksia useiden tuhansien markkojen arvosta. Rahaa tuli 1800 markkaa.
Muita lahjoituksia olivat mm. Blomqvistin karamellitehtaalta makeisia 352 markan arvosta, Viipurin Tupakka Oy:ltä ja Itä-mainen paperossitehdas Oy:ltä savukkeita yhteensä 1022 markan arvosta sekä Werner Söderströmiltä kirjoja ja Oy Strengin kirjakaupasta kassa ja pöytäkirja. (Savonmaa)
24.2. Maamiesseura huolestui osanottajakadosta
Punkaharjun Maamiesseuran vuosikokous pidettiin Palomäellä Punkasalmella. Kokous oli huolestunut osallistumisinnon lopahtamisesta.
Itä-Savon mukaan olisi suotavaa, että jäsenet lukuisammin saapuisivat kokouksiin ja että toiminta tulisi vilkkkaammaaksi, johon aikamme velvoittaa.
”Samalla ei malta olla mainitsematta, että täksi illaksi piti olla järjestetty iltamatkin, mutta iltamatoimikunnan kokoonkutsuja ei ollut saanut edes toimikuntaa koolle. Tällainen osoittaa suurta leväperäisyyttä toimihenkilöistä ja samalla vaikuttaa ikävästi jäseniin.”
Myös Vapaus-lehti puuttui asiaan: ”Toivotaan, että tämänlaiset tapaukset eivät enää uusiutuisi ja että eripuraisuus ja leväperäisyys tukahdutettaisiin aikuunsa”, lehti tähdensi.
24.2. Tanssiväki eloisaa ja pirteätä Kulennoisissa
Kulennoisten nuorisoseuran iltamissa Lahtelassa ohjelma alkoi yhteislaululla, jonka jälkeen asemapäällikkö Urho Nieminen piti tervehdyspuheen. Rva Piirainen lausui runon Minä aikana ihminen kaunein on ja nti Toini Eronen luki Johannes Linnankosken lastun Nuoruudelle.
Toimittaja Valma Kivitie piti puheen kosketellen siinä Kalevalaa, sen merkitystä sivistyksellemme ja sitä mihin se meitä velvoittaaa. Väliajan jälkeen esitettiin Eero Alpin 3-näytöksinen kansannäytelmä Hallin Janne. Esityksen räikein epäkohta oli, etteivät esiintyjät osanneet osiaan. Tanssiväki oli harvinaisen eloisaa ja pirteätä. Tilaisuudessa toimeenpantiin vapaaehtoinen keräys olympialaisten hyväksi. Se tuotti 76,70 mk. (Itä-Savo)
24.2. Voimisteluesityksiä Jyryn iltamissa Putikossa
Jyryn nuorten osasto pani toimeen iltamat Putikon t.y:n talolla. Ohjelman muodostivat pääasiallisesti voimisteluesitykset. (Vapaus)
Heikki Kähkönen
Harjutie.fi
Kiitos näistä historiatiedoista, 80 vuotta sitten Punkaharjun kuntaan syntynyt.
Kiitos hyvästä paikkakuntahistorian esityksestä !
Kommentti tekstiin:
”Punaisella Putikolla” ei ole ollut omannimistä nuorisoseurain taloa. Palomäellä ollut talo oli nimeltään Palomäen nuorisoseurain talo. Talo on yhä edelleen pystyssä Palomäentien rannan puolella kohdalla, jossa tien toisella puolella oli ennen VR:n Palomäen seisake ja jossa nykyisin on Taitokujan päässä oleva rautatien alikulkukäytävä. Palomäen nuorisoseurain talo on sittemmin ollut betonimyllärin toimistotilana ja ennen itärajan sulkeutumista paikkakunnalla olleiden venäläisten asuntona.
27.2.2024 Pikku-Lampuksen, Alex Lampénin kanssa samaa koulua käynyt raimopu – tosin seitsemisenkymmentä vuotta Alexin (https://www.ressut.net/wp-content/uploads/2024/01/Ressu_matrikkeli_1891-1951.pdf ; oppilas nro 72) jälkeen.
Kiitos Raimo Pulkkinen kommentistasi.
Olen asunut nuoruuteni Palorannassa, jossa minulla on yhä kakkosasunto, vain kivenheiton päässä ylikäytävästä. Tietääkseni seurojentalo oli aivan toisessa paikassa, radan toisella puolen Heiskasen puusepänliikkeen takana, eikä suinkaan ylikäytävän vieressä. Korjatkoon joku, jos olen tässä väärässä.
—
Palorannan nuorisoseuran talo oli Putikon nuorisoseuran rakentama ja ylläpitämä. Tästä on olemassa lukuisia aikalaisdokumentteja. Nuorison rientojen äänenkannattaja eli nuoriseuralehti Pyrkivä kirjoittaa numerossaan 14 & 15 / 1913, että ”elokuun 24 pnä vihittiin tarkoitukseensa Putikon nuorisoseuran äsken valmistunut uusi ja hauska talo, joka sijaitsee lähellä Punkasalmen asemaa Savon radalla” (linkki alla).
—
Keski-Savo-lehdessä oli 12.7.1910 uutinen, että Itä-Savon nuorisoseurojen vuosikokous, seuranäytelmäkilpailut ja kesäjuhla järjestettiin Punkasalmen Palomäellä Putikon nuorisoseuran huoneustossa.
Pyrkijä kirjoitti myös 1.10.1924, että Itä-Savon N.S. Liiton neuvontakurssit järjestetään Punkasalmessa, Putikon nuorisoseuran talolla. Ja niin edelleen.
—
Olen hieman eri mieltä myös Putikon leimallisesta punaisuudesta. Putikko oli 1900-luvun alussa Kerimäen pitäjän merkittävin teollisuuskylä. Olkoonkin, että Putikon työväenyhdistys perustettiin jo 1905 ja että kylällä toimi sisällissodan aikana Kerimäen ainoa järjestyskaarti, jonka johtaja vangittiin ja ammuttiin, Putikossa on porvaripuolueilla ollut aina merkittävä kannatus. Tästä osoituksena on mm. suojeluskunnan talon rakentaminen talkoilla ja suurelta osin putikkolaisten lahjoittamin varoin.
— Aleks. Lampéniin palaan tällä sivustolla pääsiäisen jälkeen.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/954017?page=21
Heikki Kähkönen
Heikki, myönnän olleeni väärässä Putikon nuorisotalon sijainnista, jonka lehtileikkeesi viite selkeästi osoittaa. Sen sijaan Putikkoa, senaikaisen Kerimäen kunnan tärkeimpänä ”teollisuuskeskittymänä” pidettiin sisällissodan aikoina yleisesti punaisena, joskin siellä luonnollisesti oli oikeistomielisiäkin. Putikon suojatalo oli nimeltään Valistustalo ”Suoja”. Oikeistomieliset perustivat valistustaloja 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa paikkakuntalaisten ”sivistämiseksi ja yhteisten harrastusten (lausunta, näytteleminen, tanssi jne.) pitopaikoiksi”. Savonlinnan seudun suojeluskuntien ja Lotta-Svärd-yhdistysten perinneyhdistyksen edustaja on kertonut minulle, ettei vuonna 1939 valmistunut suojatalo ole toiminut suojeluskuntain talona ja ettei Putikossa ole ollut suojeluskuntain toimintaa organisoituna. Kaikki oikeistomieliset eivät ole olleet suojeluskuntalaisia kuten eivät kaikki vasemmistolaisetkaan ole olleet punakaartilaisia.
Putikossa oli organisoitua suojeluskuntatoimintaa jo helmikuusta 1918 lähtien, kuten kommentoin varsinaisen suojeluskunta-artikkelin yhteydessä. Järjestäytyneestä sk-toiminnasta Putikossa kirjoittaa Jukka A. Torvelainen kirjassaan Kotikontuja tervehtien : Savonlinnan seudun suojeluskuntien ja Lotta Svärd -osastojen historia (Savonlinna, 2007).
Mitä tulee Valistustalo Suojaan, se vihittiin käyttöön jo 5.12.1937. Kirjoitin Punkasalmi – elämää ja ihmisiä menneiltä vuosilta Facebook-ryhmässä talosta käydyssä keskustelussa v. 2022 näin:
Putikossa kuulemma kerrotaan tarinaa, että Suojataloa ei olisi rakennettu alun perin suojeluskunnan taloksi, vaan johonkin muuhun tarkoitukseen tai käyttöön. Aikalaislähteiden perusteella väite ei pidä paikkaansa. Rakennusta toki kutsuttiin aluksi myös Putikon valistustaloksi, mutta jo suunnitteluvaiheessa siitä käytettiin nimeä Suojatalo.
Mikkelin suojeluskuntapiirin lehti Savon lukko kirjoitti 1.2.1938 (s. 9):
Punkaharjun Putikossa vihittiin 5. 12. 37 tarkoitukseensa Putikon Valistustalo Suoja Oy. Tämä talo on paikkakunnalle ollut tarpeen vaatima, sillä seudun valkoisella väellä ei ole ollut mitään tämän luontoista kokoontumispaikkaa. Siksipä olikin jo kauan Punkaharjun suojeluskunnan Putikon kyläosaston miesten keskuudessa kytenyt ajatus oman talon saamisesta Putikkoon.
Putikon miehet kokoontuivat neuvonpitoon 22 p:nä maaliskuuta v. 1936 ja päättivät kääntyä maanviljelijä K. Harjolan puoleen tiedustelulla, voisiko maanvilj. Harjola luovuttaa maa-alueen kysymyksessä olevaan tarkoitukseen.
Asiaa maanvilj. Harjolalle esittämään valittiin Putikon sk.kyläosaston päällikkö sk.vääp. Toivo Suikkari, sk.vääp. Heikki J. Kosonen, sk.korpr. Lauri J. Pulkkinen ja sk.stm, Verner Koskinen. Kun maanvilj. Harjola suhtautui asiaan myönteisesti ja ilmoitti lahjoittavansa tarvittavan tontin, ruvettiin hanketta toteuttamaan.”
Savonmaa-lehti kertoi myös 9.12.1937, että kyseessä on suojeluskuntahanke:
”Mikkelin sk-piiri on saanut ehkä merkittävimmän lisän Suojatalojen joukkoon Putikossa valmistuneen johdosta, ja on tämä uusi hirsilinna luettavissa läänin komeimpien joukkoon.”
—
Edellä mainuttua Savon lukko -lehden 2/38 -näköisversiota voi lukea verkossa klikkaamalla alla olevaa linkkiä. Putikon Suojatalon kuva on lehden kannessa.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1103624?page=1
Heikki Kähkönen