Punkaharju 100 vuotta sitten – maaliskuu 1924

Tapahtui Punkaharjulla 100 vuotta sitten -juttusarjan kirjoitukset perustuvat monelta osin aikakauden sanomalehtien uutisiin ja artikkeleihin. Maaliskuun 1924 teemana on sanomalehdet. Lehdet seurasivat kotimaan politiikkaa sekä maailman tapahtumia. 

Vuoden 1924 alussa Savonlinnassa ilmestyi kaksi sanomalehteä, kansallisen edistyspuoleen Itä-Savo ja kokoomuslainen Savonmaa, joita punkaharjulaiset lukivat ja tilasivat koteihinsa. Lisäksi paikkakunnalle tilattiin Mikkelissä ilmestyneitä sosialidemokraattien Vapaus-lehteä ja maalaisliiton Suursavolaista. Tuon ajan lehdet olivat siis hyvin vahvasti puoluesidonnaisia.

Aikakauden lehtimaailmasta on erillisartikkeli tämän linkin takana.

Eduskuntavaalien ehdokkaat kiersivät puhumassa Punkaharjulla.

Suomen 11. eduskuntavaalit olivat edessä 1.–2. -huhtikuuta 1924. Maaliskuu oli poliitikoille kiireistä aikaa. Ehdokkaat kiersivät ahkerasti junalla ja hevospelillä paikkakunnalta toiselle.

Punkaharjulla kiersivät vaalisaarnojaan pitämässä ainakin kokoomuksen Eeva Somersalo, SDP:n kerimäkeläinen Johan Fredrik (Jussi, J. Fr.) Tolonen, maalaisliiton Oskari Kontio ja Eedla Sillstén sekä kansallisen edistyspuolueen Kustaa Ruuskanen ja kerimäkeläisehdokas Alpiin Optatus (Alpo O.) Luostarinen.

Suomessa annettiin merimieslaki (8.3.) ja tänä päivänä varsin ajankohtainen työehtosopimuslaki (22.3.). Merimieslain sekä merimiesten työaikalain myötä irtisanomissuoja ja työolot laivoilla kohenivat. Merimiehen työ kiellettiin alle 14-vuotiailta. Naisten alaikäraja säädettiin 20 vuoteen.

Työehtosopimuslailla oli käytännön työelämässä varsin vähän merkitystä, sillä tuohon aikaan työehtoihin liittynyt todellinen sopimustoiminta oli melko vähäistä. Lain säätämisellä oli kuitenkin vahva periaatteellinen merkitys. Se toimii edelleen pohjana monille linjauksille, jotka liittyvät nyt kiivaana käytävään hallituksen ja opposition sekä työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen väliseen kädenvääntöön työehdoista.

Kulttuurielämä kohisutti Jean Sibeliuksen Sinfonia nro 7 C-duuri op. 105:n valmistuminen. Sibelius itse johti kantaesityksen Tukholmassa, jossa hän oli kiertueella. Säveltäjämestarin viimeiseksi jääneen sinfonian kantaesitys oli dramaattinen.

Sibelius oli onnistunut erinomaisesti kapellimestarina Roomassa ja Göteborgissa, mutta viimeisen konsertin alla Tukholmassa tuli otettua napanderia. Konsertin alettua Sibelius luuli hetken olevansa harjoituksissa ja löi teoksen poikki. Pienen tauon jälkeen konsertti jatkui ja sujui hyvin loppuun saakka.

Turkki ja Kreikka julistautuivat lähes yhtä aikaa tasavalloiksi. 

Neuvostojohtaja V. I. Lenin kuoli 21. tammikuuta ja J. V. Stalin astui hänen tilalleen. Neuvostoliiton rikosoikeus pantiin maaliskuussa uusiksi. Vastedes maassa alettiin soveltaa luokkaoikeuden periaatteita.

Turkki lopetti maata satoja vuosia hallinneen kalifaatin ja karkotti osmanien dynastian jäsenet (3.3.). Syksyllä 1923 virkaan astuneen presidentti Mustafa Kemal Atatürkin rinnalla ei ollut enää tilaa kalifille. Ataürkin johdolla Turkissa uudistettiin koko islamiin perustunut lainsäädäntö.

Kreikassa kansalliskokous lakkautti kansanäänestyksen turvin monarkian ja julisti maan tasavallaksi (25.3.). Amiraali Pávlos Kountouriótisista tuli maan presidentti. Kuningas Yrjö II oli poistunut maasta jo joulukuussa. Kreikassa alkoi ns. toisen tasavallan kausi. Monarkia palautettiin maahan vuoden 1935 kansanäänestyksessä.

PUNKAHARJU SANOMALEHDISSÄ – MAALISKUU 1924

2.3. Nuorisoseuran hiihtokilpailut ja iltama Vaahersalossa
Punkaharjun nuoriseura järjesti päivällä hiihtokilpailut, joissa oli omat sarjat miehille ja naisille sekä pojille. Illalla seurantalolla pidettyjen iltamien ohjelmassa oli yhteis- ja kuorolaulua sekä runonlausuntaa. Esiintyjinä olivat Irma Seppäläinen, Ester Tuomainen ja Aune Koikkalainen.
Toimittaja J. U. Reinikainen piti kaksiosaisen puheen Kalevalan historiasta ja raittiusasiasta. Lisäksi nuorisoseuralaiset esittivät kolmenäytöksisen näytelmäkappaleen Kun kaivosta vesi loppui. Lopuksi oli leikkiä ja tanssia.

2.3. Punkasalmelle puhelinosakeyhtiö
Kauppa- ja teollisuusministeriö vahvisti Punkasalmen Puhelinosakeyhtiön yhtiöjärjestyksen. Yrityksen kotipaikaksi oli merkitty Kerimäki. (Karjala-lehti)

11.3. Säämingin kunnanhuoneen vahtimestarin vaali
Entinen talollinen Pekka Kettunen Kulennoisista valittiin tehtävään 64 hakijan joukosta. Kettusen palkkavaatimus oli 3000 mk vuodessa (n. 1200 euroa).

12.3. Kauppa kävi Itä-Savon Osuusliikkeen myymälässä
Itä-Savon Osuusliikkeen Punkasalmen myymälän myynti oli helmikuussa yhteensä 38 648 markkaa (n. 15 500 euroa). Osuusliikkellä oli Savonlinnan talousalueella viisi myymälää sekä kahvila ja leipomo.

16.3 Riihi paloi pirtukanisterien kallistelun seurauksena
Enanlahdessa sijaitsevassa talossa olivat menossa naapurin pojan kuuliaiset ja eduskuntavaaliehdokas J. Fr. Tolosen vaalitilaisuus, kun riihessä samaan aikaan olleilta talon omilta miehiltä tuli pääsi karkuun ja sytytti lattialla olleet ruumenet.
Savolainen-lehti tiesi kertoa, että riiheen oli kätketty useita kanistereita virolaista pirtua. Kanistereita turvaan siirrettäessä yksi niistä putosi ja särkyi. Tuli yltyi siitä niin paljon, että sammutusyrityksistä ei ollut enää mitään apua.
Pelastushommissa kolme miestä sai palohaavoja. Lehtitietojen mukaan heidän oli turvauduttava sairashuonehoitoon.

24.3. H. J. Kosonen nimitettiin Punkaharjun sk:n paikallispäälliköksi. (Länsi-Savo)
Punkaharjun suojeluskunnan toiminta itsenäisenä järjestönä alkoi 1. helmikuuta 1924. Väliaikaisena paikallispäälikkönä oli aluksi opettaja Artturi Niemi. H. J. Kosonen valittiin hänen tilalle hakemuksen perusteella. Ks. artikkeli helmikuu 1924 (linkki).

24.3. Tuhopoltto Enanlahdessa
Keskellä yötä syttyivät Enanlahden Tieahossa navetta, talli ja riihi tuleen. Suunnilleen samaan aikaan syttyi palamaan kilometrin päässä Koivaarassa sivutilan neljä huoneen aittarakennus, jossa oli heiniä 6000 kiloa.
Tieahon rakennuksista tuli saatiin sammutetuiksi, mutta kauempana sijainnut aitta paloi poroksi.
Myöhemmin samana yönä löytyi Koivaaran ladosta hirttäytyneenä Turtianniemestä kotoisin ollut työmies. Todennäköisesti hän oli sytyttänyt rakennukset ja surmannut sen jälkeen itsensä.
Tekijä oli 35-vuotias ja perheellinen. Hänellä oli ollut kaunaa Tieahon isäntää kohtaan häätöä koskevan riita-asian vuoksi.

25.3. Maarianpäivän lumimyräkkä keskeytti junaliikenteen
Maarianpäivän vastaisena yönä alkoi Savonlinnan seudulla valtava lumipyry, joka sekoitti junaliikenteen. Itä-Savo kirjoitti, että ”tavaton lumpiyry tähän vuoden aikaan lienee jotenkin harvinainen”. Sankka lumisade jatkui koko päivän ja keräsi isoja kinoksia.
Suurinta haittaa lumisade aiheutti junaliikenteelle. Kaikki Savonlinnan ohi kulkevat junat myöhästelivät useita tunteja. Isoimmat kinostumat olivat Aholahden ja Savonlinnan välillä. ”Kumma kyllä eivät puhelinjohdot ole sanottavasti vikaantuneet”, lehti pohti

25.3. Lumentulo haittasi Punkaharjun nuorisoseuran juhlailtamia
Nuorisoseurapäivää ja seuran 15-vuotista taivalta juhlittiin Vaahersalon seurantalolla. Suunniteltua ohjelmaa ei pystytty esittämään kokonaan, koska puhujaksi lupautunut Suomen nuoriso-opiston johtaja Aukusti Ripsaluoma ei päässyt lainkaan paikalle. Pieksämäeltä Savonlinnaan kulkenut juna juuttui lumimyräkkään.
Tilaisuudessa oli ajan tapaan kuorolaulua ja runonlausuntaa. Juhlaruno kantoi nimeä Muistojen päivälle. Väliajan jälkeen esitettiin Minna Canthin näytelmä Anna Liisa. Lopuksi oli leikkiä ja tanssia.
Aukusti Ripsaluoman kirjoitus Savonlinnaan päättyneestä junamatkasta on tämän sivun lopussa.

27.3. Punkaharju esillä amerikkalaisessa aikakauslehdessä
Travel-nimisen yhdysvaltalaisen kuukausijulkaisun maaliskuun 1924 numero oli omistettu Suomelle. Lehden artikkeleista kuusi käsitteli muun muassa Pohjolan uutta tasavaltaa, Oulujoen koskia, ja Valamon luostaria. Juttukokonaisuus suurine kuvineen täytti lehdestä 28 sivua. Kirjoituksiin liittyvien valokuvien joukossa oli näköala Punkaharjulta. Lehtiartikkelista uutisoi lukijoilleen Kanadan Ontarion Port Arthurissa ilmestynyt suomenkielinen Canadan Uutiset.

30.3. Pappilan paikaksi tarjottiin Aholan tilasta Tuiron maa-alaa
Punkaharjun seurakunnan kirkonkokous päätti palkata diakonissaksi neiti Ida Tynkkysen Parikkalasya. Hänen palkakseen määrättiin 500 mk kuukaudessa ja vapaa asunto. Diakoniatoimikuntaan valittiin toht. Seppänen, past. Y. Airola rouvineen, emäntä H. Kosonen Putikosta, rva A. Ahokas ja emäntä E. Silvennoinen Punkasalmesta.
Pappilan virkataloa varten oli maanviljelijä Taav. Silvennoinen tarjonnut Aholan tilan Tuiro-nimisestä paikasta 6 ha (3 ha vilj. maata) alan 45,000 mk:n kauppahinnasta. Asia jätettiin päätettäväksi maitten sulamisen jälkeen, jolloin maahan voidaan tutustua. (Itä-Savo, Kotimaa)

Aukusti Ripsaluoma: Juhlapuhujana

»Lumia lentää ristiin ja rastiini. Koko yön oli hiukan lennellyt, oikeinpa jo aamupuoleen myrskyksi ilma muuttunut. Junatkin olivat taas kovin myöhästyneitä. Pieksämäelle oli saavuttu lähes kolme tuntia myöhästyneenä. Nyt liikuttiin hiljaa ja vaivalloisesti Savonlinnaa ja Punkaharjua kohti.

Lumipyryä yhä vain jatkuu. Emme ole vielä päässeet pitkällekään Pieksämäen asemalta, kun juna yhtäkkiä tarttuu lumihankeen. Hetken rimpuiltuaan ja vauhtia otettuaan se pääsee taas jatkamaan matkaa.

Mutta Huutokosken asemalla, kun veturi ottaa puita ja vettä, tarttuu se paikalleen. Käytetään lapioita, Varkauteen menevän junan veturi tulee avuksi ja niin päästään eteenpäin. Mutta pian pysähtyy juna taas uudelleen. Junailija selittää syviksi tulipesään johtavien ilmaputkien tukkeutumisen. Ne täytyy puhdistaa lumesta ja jäästä, lämmittää vettä ja saada veturi toimimaan.

Kulku käy yhä vaikeammaksi. Pysähdykset tulevat yhä pitemmäksi ja eteenpäin kulku vaikeammaksi, kunnes lähellä Savonlinnaa koko juna lopullisesti tarttui lumihankeen. Vasta pitkäaikaisen työn ja asemalta noudetun toisen veturin avulla päästiin kello 10 aikaan illalla Savonlinnan asemalle 8 ja puoli tuntia myöhästyneinä.

Olin jo aikaa heittänyt toiveeni »juhlapuheen» pitämisestä. Pidänpähän sitten iltamassa, ajattelin. Mutta viimein sekin toive petti. Savonlinnassa ilmoitettiin, että junan täytyy odottaa lumiauraa avukseen, ennenkuin se voi jatkaa matkaa. Savonlinnasta Punkaharjulle on tavallisissakin oloissa tunnin matka – nyt tämä matka näytti iankaikkisuuden pituiselta. Jos joskus aamupuoleen yötä pääsisinkin perille, ei kai juhlayleisö minua siellä aamuun asti odota.

Hyvä Jumala, kuinka kaikki tuntui vaikealta! Olin lupautunut, minua odotettiin, enkä voikaan täyttää lupaustani. Jokainen junan ylimääräinen pysähdys tuntui tikarin pistolta. Luulin pääni tulevan harmaaksi tänä yhtenä ainoana päivänä.

Ei auttanut muu kuin etsiä Savonlinnasta yösijaa ja palata seuraavana päivänä tyhjin toimin takaisin. Tuiskua kesti yhä, junat myöhästyivät ja vasta myöhään seuraavana yönä pääsin kotiin. Tarkastelin retken tulosta. Aineellinen puoli osoitti pelkkää tappiota. Rautatiepiletti edestakaisin 124 mk, yösija 20 mk ja kahden päivän ravinto y.m. tarpeet rautatieravintoloissa 60 mk, yhteensä 204 mk. Lisäksi kaksi kallista työpäivää ja kolme valvottua yötä.

Kuluupa vielä useita päiviä, ennenkuin oikein toivun matkan vaivoista. Ja kuka tämän kaiken maksaa? Kohtaloko, jolta asetti esteitä tielle! Voi kuitenkin.

(Lyhennetty Ilkka-lehdessä 8.4.1924 julkaistusta Aukusti Ripsaluoman kirjoituksesta.)

Artikkelin pääkuvassa Punkaharjun asema talvella. Kuva: Paavo Sihvonen. Suomen Metsämuseo Lusto.

Lähteitä:
Vuosisatamme kronikka. Jorma O. Tiainen & Veikko Ahola,, 1987.
Itsenaisyys100.fi-verkkosivusto.
Sibelius.info-verkkosivusto.
Sanomalehdet Itä.Savo, Savonmaa, Länsi-Savo, Karjala, Ilkka ja Helsingin Sanomat.

Heikki Kähkönen
Harjutie.fi