Punkaharjulla asuneesta ja vaikuttaneesta vuorineuvos Aleksander Lampénista ilmestyy elämäkerta. Puunjalostusinsinöörit ry on tilannut punkaharjulaiselta tietokirjailija Jyrki Paaskoselta ja toimittaja Heikki Kähköseltä Lampénin henkilöhistoriikin. Noin 350-sivuinen teos ilmestyy syksyllä 2025.
Aleksander Lampén (1879–1935) tunnetaan Punkasalmen metsäteollisuuden alkuunpanijanaja ja Tornatorin Tainionkosken tehtaiden pitkäaikaisena johtajana. Hän hankki nimiinsä suuren osan Punkasalmen maa-alueista yhdessä yhtiökumppaninsa Viktor Sandbergin kanssa vuonna 1916. Nykyisen Metsä Woodin vaneritehtaan paikalla toimi vuosina 1917–1935 Lampénin ja Sandbergin kattopäre- ja lastuvillatehdas.
Hän rakennutti yhdessä vaimonsa Lucie Lampénin kanssa Koivikkona tunnetun arvohuvilan asuinpaikakseen Punkasalmelle 1932. He ehtivät asua Koivikolla vain runsaat kaksi ja puoli vuotta, kun Aleksander Lampén menehtyi syöpään vain 56-vuotiaana. Leski Lucie Lampén eli Koivikolla loppuelämänsä, aina vuoteen 1962 saakka.
Aleks Lampén oli monipuolinen talousmies, joka toimi asiantuntijana useissa valtion komiteoissa. Hän oli alansa etujärjestöaktivisti, poliittinen päätöksentekijä sekä suuryrityksen johtaja. Hän oli puolustusministerinä Antti Tulenheimon (kok.) hallituksessa 1925.
Lampénin henkilöhistorian kirjoitustyö on jo hyvässä vauhdissa. Kirjan tilaaja, Puunjalostusinsinöörit PI ry, on valtakunnallisesti merkittävä metsäalan järjestö, jonka insinöörit Aleksander Lampén ja Ilmari Stenbäck perustivat nimellä Suomen Paperi-insinöörien Yhdistys – Finska Pappersingeniörersförening. Perustava kokous oli pääsiäisenä 1914 Pörssitalolla Helsingissä
PI:n verkostoon kuuluu nykyisin yli 3000 puunjalostusalan ammattilaista ja opiskelijaa. Yhdistyksellä on noin 50 biometsäteollisuuden yritysjäsentä, joiden joukossa ovat käytännössä kaikki alan teollisuusyritykset Suomessa.
Aleks Lampén oli monipuolinen teollisuusmies.
Aleksander Lampén syntyi Scholajoen rannalla sijaitsevassa pienessä sahateollisuuskylässä Venäjällä, lähellä Belozerskin kaupunkia. Hänen vanhempansa olivat kotoisin Lammilta. Lampénit asuivat ennen Scholaan muuttoaan useita vuosia Pietarissa.
Lampénin perhe palasi Suomeen 1890. He asettuivat asumaan Helsingin Punavuoreen. Aleksander Lampén valmistui sekä koneenrakennuksen että kemian alan insinööriksi Polyteknillisestä opistosta Helsingistä 1903.
Hän opiskeli Yhdysvalloissa 1904–1906 ja Berliinissä 1906–1907. Hänet nimitettiin Tornator Oy:n teknilliseksi johtajaksi Tainionkoskelle 1909. Lampén työskenteli Tornatorin tehtaiden johtajana 1919–1932. Vuodesta 1932 hän oli Kansallispankin asiantuntijana teollisuuskysymyksissä. Viimeiset vuotensa 1933-1935 hän toimi Suomen Puunvienti Oy:n sekä Rauma-woodin toimitusjohtajana.
Punkaharjulla Lampén tunnettiin tehtailijana, keksijänä ja kauppapuutarhurina.
Lampén perusti vuonna 1917 yhdessä opiskelukaverinsa Viktor Sandbergin kanssa kattopäre- ja lastuvillatehtaan entisen Punkaharjun kunnan keskustaajamaan Punkasalmelle. Lampén kehitti laboratoriossaan rakennusten katetuotteen, joka tunnettiin myyntinimillä Varmuuspäre ja Punkasalmen Tehtaan Erikois-Kattopäre. Tehtaan tuotteita vietiin aina Etelä-Afrikkaan saakka. Hän hankki erilaisille puunjalostusalan keksinnöilleen ja innovaatioilleen yksitoista patenttia.
Aleksander ja Lucie Lampén rakennuttivat Punkasalmelle Koivikon huvilan, johon he muuttivat asumaan talon valmistuttua. Rakennuksen suunnitteli ja laajan pihasuunnitelman teki viipurilainen arkkitehti Uno Ullberg. Koivikolla toimi myös kauppapuutarha.
Lisäksi Lampénin omistuksessa olivat läheiset Juholan ja Hämmölän maatilat, joilla harjoitettiin karjan- ja kanojenkasvatusta sekä viljojen viljelyä. Punkaharjun Kulttuuriseura ry jätti joulukuussa 2022 Koivikon huvilasta suojeluehdotuksen.
Aleksander Lampén menehtyi Viipurin sotilassairaalassa 25.7.1935 pitkäaikaiseen sairauteen vain 56-vuotiaana. Vuorineuvoksetar Lucie Lampén jäi asumaan Koivikolle puolisonsa kuoleman jälkeen. Heidät on haudattu Koivikon puutarhaan perustettuun yksityishautaan. Koivikon kiinteistön omistaa Metsäliitto Osuuskunta, jonka tytäryhtiön Metsä Woodin Punkaharjun Kerto- ja koivuvaneritehtaan vierastalona rakennus toimii.
Kirja tuo esiin uutta tietoa Aleksander Lampénin persoonasta ja urasta
Vaikka Aleksander Lampén kuului vuosina 1918–1932 Suomen puunjalostusteollisuuden keskeisiin vaikuttajiin, hänen henkilöhistoriastaan tiedetään varsin vähän. Hänestä kertova ensimmäinen elämäkerta julkaistaan vasta 90 vuotta kuoleman jälkeen.
Talouselämän ohella Lampén oli merkittävä kokoomuslainen politiikan taustavaikuttaja. Hän osallistui aktiivisesti suojeluskuntien toimintaan kotipaikkakunnillaan Ruokolahden Tainionkoskella (nyk. Imatra) ja Punkaharjulla.
Hän oli puolustusministeriön kenttätykistön johtaja 1924–25 ja puolustusministeri 1925. Lampén valittiin presidentti P. E. Svinhufvudin (kok.) valitsijamieheksi presidentinvaalissa 1931 Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä.
Kirjassa käydään läpi Aleksander Lampénin lapsuutta Venäjällä sekä nuoruusaikaa ja opiskelua keskellä ensimmäistä sortokautta Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungissa Helsingssä. Keskeinen osa teoksesta käsittelee Lampénia teollisuusjohtajana ja puunjalostusalan edunvalvojana. Esiin nousevat myös Koivikon huvila ja Lampénin liiketoimet Punkasalmella.
Lampénilla oli poikkeuksellisen laaja verkosto, johon kuuluivat mm. presidentit L.K. Relander, P. E. Svinhufvud ja J.K. Paasikivi. Nuoruuden ajan koulukavereita ja opiskelutovereita olivat Enso-Gutzeitin johtaja Jalo Sihtola, SDP:n puoluejohtaja ja pääministeri Väinö Tanner, arkkitehti Uno Ullberg sekä ministeri ja teollisuusvaikuttaja Axel Solitander.
Aleksander Lampénilla oli kaksi vanhempaa sisarta. Aleksandra ”Sanni” Lampén on Suomen tunnetuimpia lähetystyöntekijöitä. Hän oli evankelisluterilaisessa lähetystyössä Kiinassa kahteen otteeseen vuosina 1906–24. Sanni Lampén asui useita vuosia Punkasalmen Honkarannassa veljensä kuoleman jälkeen. Punkaharjulla hänet tunnettiin aktiivisena seurakuntalaisena.
Vanhin sisaruksista, Ida Kilpeläinen, oli koulutukseltaan sairaanhoitaja. Hän oli naimisissa rovasti Kaarlo Edvard Kilpeläisen kanssa. K. E. Kilpeläinen toimi useita vuosia Kokoomuksen kansanedustajana sekä J. E. Sunilan II hallituksen sosiaalimisterinä 1931–32. Heidän tyttärensä Irja Kilpeläinen on kirjoittanut Lampénien suvusta kolme osittain fiktiivistä kirjaa: Tuuli käy hänen ylitseen (1981), Täällä oli kotini (1983) ja Äidiltä tuli kirje (1985).
Lampén-kirjan kirjoittajat ovat dosentti, FT Jyrki Paaskoski ja toimituspäällikkö Heikki Kähkönen. Paaskoski on tunnettu tietokirjailija, joka on perehtynyt laajasti suomalaisen puunjalostusteollisuuden historiaan. Yli 30 vuotta toimittajana työskennellyt Kähkönen on tutkinut Lampénin Punkasalmen-vaiheita ja Punkaharjun paikallishistoriaa 1900-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. Paaskoski asuu vaikuisesti Punkaharjulla. Kähkönen on syntyisin Punkaharjulta ja hänellä on paikkakunnalla kakkosasunto.
Pääkuvassa Jyrki Paaskoski (vas.) ja Heikki Kähkönen. Kuva: Antti Lindqvist.
