Punkaharjulla asuneesta ja vaikuttaneesta vuorineuvos Aleksander Lampénista ilmestyy elämäkerta. Puunjalostusinsinöörit ry on tilannut punkaharjulaisilta tietokirjailija Jyrki Paaskoselta ja toimittaja Heikki Kähköseltä Lampénin henkilöhistoriikin. Noin 350-sivuinen teos ilmestyy syksyllä 2025.
Aleksander Lampén (1879–1935) tunnetaan Punkasalmen metsäteollisuuden alkuunpanijanaja ja Tornatorin Tainionkosken tehtaiden pitkäaikaisena johtajana. Hän hankki nimiinsä suuren osan Punkasalmen maa-alueista yhdessä yhtiökumppaninsa Viktor Sandbergin kanssa vuonna 1916. Nykyisen Metsä Woodin vaneritehtaan paikalla toimi vuosina 1917–1935 Lampénin ja Sandbergin kattopäre- ja lastuvillatehdas.
Hän rakennutti yhdessä vaimonsa Lucie Lampénin kanssa Koivikkona tunnetun arvohuvilan asuinpaikakseen Punkasalmelle 1932. He ehtivät asua Koivikolla vain runsaat kaksi ja puoli vuotta, kun Aleksander Lampén menehtyi syöpään vain 56-vuotiaana. Leski Lucie Lampén eli Koivikolla loppuelämänsä, aina vuoteen 1962 saakka.
Aleks Lampén oli monipuolinen talousmies, joka toimi asiantuntijana useissa valtion komiteoissa. Hän oli alansa etujärjestöaktivisti, poliittinen päätöksentekijä sekä suuryrityksen johtaja. Hän oli puolustusministerinä Antti Tulenheimon (kok.) hallituksessa 1925.
Lampénin henkilöhistorian kirjoitustyö on jo hyvässä vauhdissa. Kirjan tilaaja, Puunjalostusinsinöörit PI ry, on valtakunnallisesti merkittävä metsäalan järjestö, jonka insinöörit Aleksander Lampén ja Ilmari Stenbäck perustivat nimellä Suomen Paperi-insinöörien Yhdistys – Finska Pappersingeniörersförening. Perustava kokous oli pääsiäisenä 1914 Pörssitalolla Helsingissä
PI:n verkostoon kuuluu nykyisin yli 3000 puunjalostusalan ammattilaista ja opiskelijaa. Yhdistyksellä on noin 50 biometsäteollisuuden yritysjäsentä, joiden joukossa ovat käytännössä kaikki alan teollisuusyritykset Suomessa.
Aleks Lampén oli monipuolinen teollisuusmies.
Aleksander Lampén syntyi Scholajoen rannalla sijaitsevassa pienessä sahateollisuuskylässä Venäjällä, lähellä Belozerskin kaupunkia. Hänen vanhempansa olivat kotoisin Lammilta. Lampénit asuivat ennen Scholaan muuttoaan useita vuosia Pietarissa.
Lampénin perhe palasi Suomeen 1890. He asettuivat asumaan Helsingin Punavuoreen. Aleksander Lampén valmistui sekä koneenrakennuksen että kemian alan insinööriksi Polyteknillisestä opistosta Helsingistä 1903.
Hän opiskeli Yhdysvalloissa 1904–1906 ja Berliinissä 1906–1907. Hänet nimitettiin Tornator Oy:n teknilliseksi johtajaksi Tainionkoskelle 1909. Lampén työskenteli Tornatorin tehtaiden toimitusjohtajana 1919–1932. Vuodesta 1932 hän oli Kansallispankin asiantuntijana teollisuuskysymyksissä. Viimeiset vuotensa 1933–1935 hän toimi Suomen Puunvienti Oy:n sekä Rauma-woodin toimitusjohtajana.
Punkaharjulla Lampén tunnettiin tehtailijana, keksijänä ja kauppapuutarhurina.
Lampén perusti vuonna 1917 yhdessä opiskelukaverinsa Viktor Sandbergin kanssa kattopäre- ja lastuvillatehtaan entisen Punkaharjun kunnan keskustaajamaan Punkasalmelle. Lampén kehitti laboratoriossaan rakennusten katetuotteen, joka tunnettiin myyntinimillä Varmuuspäre ja Punkasalmen Tehtaan Erikois-Kattopäre. Tehtaan tuotteita vietiin aina Etelä-Afrikkaan saakka. Hän hankki erilaisille puunjalostusalan keksinnöilleen ja innovaatioilleen yksitoista patenttia.
Aleksander ja Lucie Lampén rakennuttivat Punkasalmelle Koivikon huvilan, johon he muuttivat asumaan talon valmistuttua. Rakennuksen suunnitteli ja laajan pihasuunnitelman teki viipurilainen arkkitehti Uno Ullberg. Koivikolla toimi myös kauppapuutarha.
Lisäksi Lampénin omistuksessa olivat läheiset Juholan ja Hämmölän maatilat, joilla harjoitettiin karjan- ja kanojenkasvatusta sekä viljojen viljelyä. Punkaharjun Kulttuuriseura ry jätti joulukuussa 2022 Koivikon huvilasta suojeluehdotuksen.
Aleksander Lampén menehtyi Viipurin sotilassairaalassa 25.7.1935 pitkäaikaiseen sairauteen vain 56-vuotiaana. Vuorineuvoksetar Lucie Lampén jäi asumaan Koivikolle puolisonsa kuoleman jälkeen. Heidät on haudattu Koivikon puutarhaan perustettuun yksityishautaan. Koivikon kiinteistön omistaa Metsäliitto Osuuskunta, jonka tytäryhtiön Metsä Woodin Punkaharjun Kerto- ja koivuvaneritehtaan vierastalona rakennus toimii.
Kirja tuo esiin uutta tietoa Aleksander Lampénin persoonasta ja urasta
Vaikka Aleksander Lampén kuului vuosina 1918–1932 Suomen puunjalostusteollisuuden keskeisiin vaikuttajiin, hänen henkilöhistoriastaan tiedetään varsin vähän. Hänestä kertova ensimmäinen elämäkerta julkaistaan vasta 90 vuotta kuoleman jälkeen.
Talouselämän ohella Lampén oli merkittävä kokoomuslainen politiikan taustavaikuttaja. Hän osallistui aktiivisesti suojeluskuntien toimintaan kotipaikkakunnillaan Ruokolahden Tainionkoskella (nyk. Imatra) ja Punkaharjulla.
Hän oli puolustusministeriön kenttätykistön johtaja 1924–25 ja puolustusministeri 1925. Lampén valittiin presidentti P. E. Svinhufvudin (kok.) valitsijamieheksi presidentinvaalissa 1931 Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä.
Kirjassa käydään läpi Aleksander Lampénin lapsuutta Venäjällä sekä nuoruusaikaa ja opiskelua keskellä ensimmäistä sortokautta Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungissa Helsingssä. Keskeinen osa teoksesta käsittelee Lampénia teollisuusjohtajana ja puunjalostusalan edunvalvojana. Esiin nousevat myös Koivikon huvila ja Lampénin liiketoimet Punkasalmella.
Lampénilla oli poikkeuksellisen laaja verkosto, johon kuuluivat mm. presidentit L.K. Relander, P. E. Svinhufvud ja J.K. Paasikivi. Nuoruuden ajan koulukavereita ja opiskelutovereita olivat Enso-Gutzeitin johtaja Jalo Sihtola, SDP:n puoluejohtaja ja pääministeri Väinö Tanner, arkkitehti Uno Ullberg sekä ministeri ja teollisuusvaikuttaja Axel Solitander.
Aleksander Lampénilla oli kaksi vanhempaa sisarta. Aleksandra ”Sanni” Lampén on Suomen tunnetuimpia lähetystyöntekijöitä. Hän oli evankelisluterilaisessa lähetystyössä Kiinassa kahteen otteeseen vuosina 1906–24. Sanni Lampén asui useita vuosia Punkasalmen Honkarannassa veljensä kuoleman jälkeen. Punkaharjulla hänet tunnettiin aktiivisena seurakuntalaisena.
Vanhin sisaruksista, Ida Kilpeläinen, oli koulutukseltaan sairaanhoitaja. Hän oli naimisissa rovasti Kaarlo Edvard Kilpeläisen kanssa. K. E. Kilpeläinen toimi useita vuosia Kokoomuksen kansanedustajana sekä J. E. Sunilan II hallituksen sosiaalimisterinä 1931–32. Heidän tyttärensä Irja Kilpeläinen on kirjoittanut Lampénien suvusta kolme osittain fiktiivistä kirjaa: Tuuli käy hänen ylitseen (1981), Täällä oli kotini (1983) ja Äidiltä tuli kirje (1985).
Lampén-kirjan kirjoittajat ovat dosentti, FT Jyrki Paaskoski ja toimituspäällikkö Heikki Kähkönen. Paaskoski on tunnettu tietokirjailija, joka on perehtynyt laajasti suomalaisen puunjalostusteollisuuden historiaan. Yli 30 vuotta toimittajana työskennellyt Kähkönen on tutkinut Lampénin Punkasalmen-vaiheita ja Punkaharjun paikallishistoriaa 1900-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. Paaskoski asuu vaikuisesti Punkaharjulla. Kähkönen on syntyisin Punkaharjulta ja hänellä on paikkakunnalla kakkosasunto.
Pääkuvassa Jyrki Paaskoski (vas.) ja Heikki Kähkönen. Kuva: Antti Lindqvist.
Monipuolinen kuvaus Lampenista, mutta syntymäaikaa en löytänyt
Aleksander Lampén syntyi vuonna 1879. Syntymä- ja kuolinvuodet on mainittu kirjoituksen toisen kappaleen alussa (1879–1935). – Heikki Kähkönen
KIITÄN KIRJASTANNE – Lampenin aika vihdoin esille Punkasalmella! Isämme Eino Paavilainen oli Lampenin tilanhoitajana. Sisareni Raija P. on ollut yhteyksissä johonkin mm Koivikon rakennuksen tms osalta. Minä perheen toiseksi vanhin tytär Ulla kävin Koivikon salissa. Istuin sohvalla, jalat eivät ulottuneet lattiaan olin 5-6 v. Muistan sillon nähneeni taulun, jonka päällä oli valaistus. (Missä ne arvotaulut lienevät, yksi huhu mm Sopanen (Teijan perhe)?) Sanni Lampenille veimme ilm maitotinkinä olevan kannun iltaisin. Vahinko ettei Sannin taloa ole. Kauhistuin kun kerran kävin L:n haudalla – oli läpiajotie talon ohi, talossa vuokralaisia-huh huh arvotaloko pilalla. Sitten kuulin kunna johtajalta että muutos oli tullut – joku edes tajusi. Puutarhurin perheen pojat olivat vauhdikasta seuraa, metsänhoitaja Kokko perheineen oli sopivampaa -tytär ”Hömmö” lempinimi en muista oikeaa. HIENOA ETTÄ VIHDOINKIN LAMPENIN ARVOSTUS PUNKAHARJUN HISTORIASSA HUONATTU.
Kiitos Ulla kommentistasi. Kirjan takakannessa ja sivulla 298 oleva Aleks. Lampénin muotokuva on edelleen Koivikolla. Punkaharjun kunta lahjoitti sen 1968 Koivikon silloiselle vuokralaiselle ja nykyiselle omistajalle Metsäliitolle.
Lucie Lampénin kuoleman jälkeen osa Koivikon irtaimistosta, kuten Aleks. Lampénin tekninen kirjasto, joitakin huonekaluja ja suuri osa Koivikolla esillä olleesta taiteesta, siirrettiin Teknillisen korkeakoulun tiloihin. Tässä artikkelissa mukana olevat Lucie ja Aleks. L:n muotokuvat sekä mm. suuri triptyykki ”Lähteellä” ovat edelleen Aalto-yliopiston Kemian tekniikan korkeakoululla Otaniemessä, jossa on Lampénin nimeä kantava kokoushuone.
Loput myytiin keväällä 1965 Koivikolla ja Helsingissä järjestetyissä huutokaupoissa. Lampénin jäämistöä on yhä Aalto-yliopiston ohella sekä useissa yksityisissä ko¬deissa Punkaharjulla ja Savonlinnassa. Olen myös kuullut Teija Sopanen -huhun, mutta sen todenperäisyyttä en tiedä.
Sanni Lampén asui Honkarannassa, joka tuli Aleks. Lampénille ja Viktor Sandbergille Punkasalmen kiinteistökauppojen yhteydessä 1916. Lampénin omistukseen se tuli kokonaan Sandbergin konkurssin myötä 1931. Aleksin testamentin mukaan Sannilla oli vapaa oikeus asua Lampénin perikunnan omistamassa talossa. Rakennus purettiin 1987 tehtaan laajentumisen tieltä.
– Heikki Kähkönen
Olen lukenut tekenänne kirjan mielenkiinnolla, itsekin liki neljäkymmentä vuotta aikavälillä 1969-2008 tehtaanniemessä työskennelleenä. Eräs toteamus kirjassa päre- ja lastulevytehtaan palon jälkeisestä tilanteesta, jossa kerrotaan toiminnan saadun käyntiin pian palon jälkeen ei oikein istu aikaraameihin, kun tulipalo oli 1925 ja uusi teräsbetonirakenteinen tehdas käynnistyi 1927. Paloa kertovissa lehti-ilmoituksissa ei käy ilmi palokuukausi, jonka 13. päivä sunnuntai voi olla joko syys- tai joulukuu 1925.
Tervehdys Raimo,
ja kiitos mielenkiinnosta kirjaa ja Aleks. Lampénia kohtaan. Kattopäre- ja lastuvillatehtaan tulipalosta kirjoitetaan sivulla 207. Kappaletta koskevassa lähdeviittauksessa (nro 511) mainitaan lähteinä Vapaus-lehti 14.2.1937 sekä sanomalehdet Itä-Savo, Savonmaa ja Länsi-Savo 15.2.1927. Tässä kyseiset lehtiuutiset:
Vapaus 14.2.1927 ”Tuhoisa tulipalo Punkasalmella. Insinööri Sandbergin rakennuspuuvilla- ja kattopäretehdas palanut poroksi.”
Ks. linkki: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1711091?page=1
Savonmaa 15.2.1927 ”Savonlinna ja lähiseutu. Punkasalmen tehdas palanut. Tuli saanut alkunsa konehuoneesta. Tehdas wakuutettu täydestä arwostaan. Tehdas rakennetaan uudelleen mahdollisimman pian.”
Ks. linkki: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1584182?page=2&ocr=true
Itä-Savo 15.2.1927 ”Punkaharju: Tuli tuhosi Punkasalmen tehtaan wiime sunnuntaina. Tehdas tulee kuitenkin jatkamaan toimintaansa.”
Linkki: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1541371?page=3&ocr=true
Länsi-Savo 15.2.1927 ”MAASEUDULTA Suuri tulipalo Punkasalmella. Punkasalmen rakennuspuuvilla- ja kattopäretehdas palanut.”
Kyseisissä uutisissa ei mainita, että tehdas olisi palanut jo kertaalleen aiemmin eli vuonna 1925. Olen kirjaa kirjoittaessa etsinyt sekä sanomalehdistä että muista lähteistä viitteitä vuoden 1925 tulipaloon, mutta sellaisia ei ole löytynyt. Vuoleta 1925 ei löydy myöskään lehtiuutista Punkasalmen tehtaan palosta.
Ainoa viittaus vuoteen 1925 on Kirsti Kaskisen yhteenveto Tehtaanniemen historiasta otsikolla ” Yrjö Vihtorista… vuorineuvoksen tietä… vuoteen 1988. (Kaskinen 1988.). Siinä hän kirjoittaa:
”Puuvillatehtaan palo. 1925 kohtasi Tehtaanniemen yritystä, tuhoissa onnettomuus, tulipalo. Muistitieto kertoo, ajaksi syksytalven. Myöhään illalla kohosivat valtavat tulen roihut Niemestä taivaalle. Koko kylä oli liikkeellä hetkessä. Miehiä hevosineen tuli apuun Punkaharjun puolelta. Tulen voimaa ei saatu kuitenkaan pysähtymään ja näin tuhoutui teollisuushalli, varastoineen.
Uusihalli.
1927 oli jo uusi halli palaneen rakennuksen tilalla. Tuo varsin kauniskin rakennus on näiden seutujen ensimmäinen teräsbetoninen rakennus.”
Kaskisen kirjoituksessa on muutamia muitakin virheitä ja epätarkkuuksia. Epäilen, että jollakin hänen haastateltavallaan on muisti pettänyt vuosiluvun osalta.
Viktor Sandberg kiersi koko vuoden 1925 eri puolilla maata järjestämässä julkisia kattopäreen palamattomuusnäytöksiä. Sellainen oli mm. Savonlinnan Olavintorilla 8.12.1925. Tuskin tilaisuutta olisi järjestetty, mikäli tehdas olisi tuhoutunut ”syksytalvella 1925” tulipalossa ja tuotanto olisi ollut tauolla.
Mitä tulee tehtaan rakentamisnopeuteen keväällä 1927, Lampén oli tottunut rakennuttaja. Hän oli jo siihen mennessä suunnitellut ja rakennuttanut Tainionkoskelle mm. kamferi- sekä sellu- ja pergamiinipaperitehtaat koneineen ja laitteineen.
Itä-Savo uutisoi 10.3.1927 ”Uusi suuryhtiö Punkasalmelle. Osakepääoma 1,5 milj. mk., joka woidaan korottaa 4,5 miljoonaan.”
Savonmaa-lehti kirjoitti 2.4.1927 ”Punkasalmen tehdas. Erikoiskattopäreosasto jälleen käynnissä palon jälkeen. Warmuuskattopäreosasto walmistuu toukokuun kuluessa.”
Linkki: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1584320?page=2