Ainakin paikallisten sanomalehtien perusteella elämä jatkui vilkkaana Punkaharjulla loppuvuodesta 1924. Marraskuu alkoi raittius- ja kirjallisuusviikolla, joka kokosi väkeä raittiusjuhliin ja -iltamiin. Saimaannorppa pysyi puheenaiheena. Savonlinnan lehdet vaativat norpasta jopa tapporahaa. Punkaharjun ja Kerimäen kuntien varoja liki 100 000 markkaa kavaltanut taloudenhoitaja Heikki Heinonen sai kovan tuomion kavalluksesta.
Marraskuun alussa 1924 vietettiin Punkaharjulla kirjallisuus- ja raittiusviikkoa monissa iltamissa ja juhlissa. Punkaharjun nuorisoseura järjesti Vaahersalossa sekä kirjallisuusiltaman että raittiusillanvieton. Mukana touhussa oli kuntaan vastikään perustettu raittiuslautakunta.
Tarjolla oli puheita, esitelmiä, näytelmiä, runonlausuntaa sekä kuoro- ja yhteislaulua. Kirjallisuusiltamassa opettaja Veera Miinalainen luki professori V. A. Koskenniemen esitelmän Juhani Ahosta. Raittiusillassa puolestaan Emil Siira näytti yleisölle tilastotauluja alkoholin vaikutuksesta. Kansakoululapset kävivät vuorokeskustelua ”aatteen innostamina”.
Vuoriniemen nuorisoseuran iltaman puhujaksi saapui Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton urheiluneuvoja Tuomas Hauhia, näytelmäseura esitti 3-näytöksisen kappaleen ja lopussa oli tanssia.
Ruhvanalla suorastaan rakastettiin raittiutta.
Ruhvanan Raittiusyhdistys Toivo 17:llä oli kolmen tilaisuuden raittiusviikko. Yleisen raittiusiltaman erikoisuutena oli seitsemän varjokuvaesitystä, joita selostivat O. Hannikainen ja O. Lajunen. Kuvissa oli useita raittiuskuvasarjoja sekä noin 30 maamme luontoa ja historiallisia tapahtumia esittävää opettavaista kuvaa. (Itä-Savo 11.11.1924)
Itä-Savossa nimimerkki Poeka houkutteli väkeä Ruhvanalla järjestettäviin raittiusiltamiin itäsavolaisella murteella.
Pittee puhtaus pyhänä, rakastakkee raittiutta – sanoi aikoinaan J. H. Erkko. Siinä niät tuossa puhtauvessa ja raittiuvessa kuulemma on koko sukupolven voima, ja jos sie ystäväin et sitä nyt niin kuin uskoisi, niin oleppa sie siäminkiläinen, kermäkeläinen tai punkaharjulainen tai kotoisin mistä tahhaa, niin tule ensi pyhänä tänne sivviin Siämingin Ruhvanan Uapon kyllää ja sieltä Jäniksen mäiltä ehi Lajusen Tuomaan talo! Sillo niät siellä sitte jottai ku raittiusväki siellä nyt iltamoo pittää. Pullakahvit ja veit siellä moni suuhunsa naukkoo. Siks ilimoituksesta silimilläis tarkkaan aika haukkoo, ja sitte kilipoo sinne laukkoo. (Itä-Savo 6.11.1924)
Kulennoisten koululla pidettiin raittiusjuhla vasta kuun lopulla. Kansakoulun varsinaiset oppilaat ja jatkokurssilaiset suorittivat ohjelmanumeroina puheita, runoja, laulua y.m. Tärkeimmän osan muodosti pastori Y. Airolan arvokas ja mieltäylentävä puhe, jonka pääsisältönä oli juhlan aihe – raittiusaate. Maanviljelijä Löytöniemi otti puheensa lähtökohdaksi vertauksen tuhlaajapojasta. (Itä-Savo 22.11.1924)
Höllässä oli norpan henki 1920-luvulla Saimaalla.
Hylje eli norppa oli lainsuojaton 100 vuotta sitten. Vuonna 1924 Suomen vesistä (myös Laatokan) tapetuista hylkeistä sai 30 markan tapporahan, jota ei kuitenkaan maksettu Saimaan hylkeistä. Savonlinnassa ilmestynyt Savonmaa ihmetteli viranomaisten päätöstä otsikoimalla uutisensa: ”Minkä vuoksi Saimaan hylkeet jätetään rauhaan? Merellä maksetaan hylkeistä tapporahaa, mutta Saimaalla ei.”
Saimaannorppia arvioidaan olleen 1900-luvun alussa noin tuhat. Norpat tarttuivat rysiin, verkkoihin ja pitkiinsiimoihin. Niitä myös pyydettiin Saimaallakin ampumalla ja koukuilla.
Savonmaa selosti, miten paikallinen jahtimies kävi sinnikkäästi kahden viikon ajan päivittäin passissa Luonterin selällä lähellä Anttolan kirkonkylää, mutta ”kalamestarit” eivät suvainneet näyttäytyä. Viimein odotus palkittiin, kun kahden kilometrin päähän passipaikasta ilmestyi jäälle tumma pilkku.
Mies hiipi saaren suojassa ja pääsi jäätä pitkin ryömimällä 100 metrin etäisyydelle avannon reunalla kellivästä norpasta ja sai ammuttua sen. Metsästys ja kalastus –lehdessä alun perin julkaistussa jutussa mies kehui, että norppa painoi 55 kg, josta 22 kiloa oli rasvaa. (Savonmaa 10.3.1923)
Norppa tarttui pyydyksiin myös Savonlinnan vesillä. Konstaapeli A. Jääskeläinen sai hylkeen siimakoukusta Säämingin Pihlajalahdesta. Hylje painoi 20 kg. Samassa uutisessa kerrottiin, että kalastaja K. Kohonenkin oli saanut Pihlajalahdesta hylkeen rihmalla. (Itä-Savo 10.7.1924)
Norppa eli useita vuosia pyyntikoukku suupielessä.
Kuukautta myöhemmin hylje ui lennätinreviisori Walle Tsitshagoffin verkkoon Pihlajaveden Paatisenselällä, Säämingin Hevossaaren kupeessa. Norppa oli 130 cm pitkä ja 28-kiloinen. Hylkeen suupielessä oli kiinni syöttikoukku, josta se oli tarttunut verkkoon.
Itä-Savon uutisen mukaan Tshitshagoff oli 5–6 vuotta aiemmin asettanut hyljesyöttejä, koska norpat olivat käyneet nyppimässä hänen pyydyksistään kaloja. Hylje veikin yhden kalasyötin koukkuineen ja pääsi karkuun. Tuo sama norppa ui tällä kertaa verkkoon kohtalokkain seurauksin. Mies tunnisti syöttikoukun omakseen kaksisäikeisen punotun langan perusteella.
”Nyt tarttui tuo karkuun päässyt kalansurmaaja leukapieleensä jääneestä koukusta kiinni verkkoon ja sai pakran terästä surmansa”, innostui tapauksesta Itä-Savo (19.8.1924).
Saman päivän Savonmaan mukaan vuodesta toiseen koukkua mukanaan kantanut ”hyle oli saataessa elävä”. Savonmaan pakinoitsijanimimerkki Joo saikin siitä aiheen riemuun. Hän kirjoitti lehteensä:
”Kun sähköttäjäkalastaja huomasi koukun hylkeen suupielessä, sanoi hän:
– Vai jo tulit, senkin kalavaras!
Ja antoi sille sellaiset paukut, että hylje heitti henkensä.”
Ssaimaannorpan kanta on nyt noin 500 yksilöä (11/2024). Muistutan, että se on yhä uhanlainen. Norppa kuuluu Saimaan vesistöön ja tarvitsee suojelua. – Harjutie.fi-sivuston toimittaja Heikki Kähkönen.
Kahvinjuonti lisääntyi Suomessa.
Tullihallituksen tilastokonttori kertoi, että vuoden 1924 yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana tuotiin maahan 12,9 milj. kg kahvia. Edellisenä vuonna vastaavana aikana tuonti oli 11,6 milj. kg.
Kahvinjuonti oli lisääntynyt Suomessa huomattavasti ensimmäistä maailmansotaa edeltävästä ajasta. Koko vuoden kulutuksen odotettiin nousevan jopa 15 milj. kiloon, mikä tarkoitti yli 4:ää kiloa henkeä kohti. Vuonna 1913 tuotiin maahan tammi–syyskuun aikana 9,0 milj. kg. Luvut eivät sisältäneet maahan salakuljetettua kahvia, jonka osuus oli varsin huomattava.
”Jos huvin vuoksi koettaa laskea miten monta kuppia mainitusta kahvimäärästä saadaan kehitettyä, päästään niin huomattavaan summaan kuin puolitoista miljaardia kuppia. Keskimäärin juo siis jokainen suomalainen, jos lapsetkin otetaan lukuun, lähes 150 kupillista kahvia vuodessa. Vanhemmat henkilöt pääsevät varmaan useisiin tuhansiin kuppeihin vuodessa,” kirjoitti Itä-Savo. (Savonmaa ja Itä-Savo 1.11.1924)
PUNKAHARJU SANOMALEHDISSÄ – MARRASKUU 1924
1.11. Muikkuvarkaat iskivät Punkasalmella
Torstai iltana kalastaja Olli Laamanen -niminen, Elisenvaarasta kotoisin oleva mies, oli palaamassa kalanostosta Punkasalmelta ja odotteli asemalla yöjunaa. Kello 10:n jälkeen hän jätti muikkunsa asemahuoneen vierelle käydäkseen itse sisällä. Viivyttyään vain hetken aseman odotushuoneessa hän palasi takaisin ja huomasi, että kalat – muikkuja noin 80 kg ja muita kaloja 10 kg – oli sillä välin varastettu.
”Tapahtumasta on ilmoitettu paikkakunnan poliisille, joka ei, kuten meille on kerrottu, kuulu ryhtyneen asian johdosta mihinkään toimenpiteisiin. Tapahtuma on hiukan omituinen ja lienee kysymyksessä olevan varkauden tehnyt pari henkilöä, sillä yhden on mahdotonta viedä mukanaan niin suurta kalamäärää”, uutisoi Itä-Savo.
”Tapauksesta ilmoitettiin myös Savonlinnan poliisilaitokselle ja pyydettiin apua varastetun tavaran takaisinsaamiseksi ja varkaiden kiinniottamiseksi. Varkaita tuntuukin näillä seuduin liikuskelevan tätä nykyä tavallista runsaammin”, puolestaan raportoi Savonmaa.
Joulukuun alussa pidätti ylikonstaapeli Vesalainen punkasalmelaisen miehen ykstyiseen asuntoon tehdystä rahavarkaudesta. Tutkinnan yhteydessä kävi ilmi, että samainen epäilty oli myös muikkuvarkauden takana. Kalat hän oli varastanut yhdessä kerimäkeläisen miehen kanssa.
4.11. Punkaharjun kunta päätti liittyä Kieltolakiliittoon
Punkaharjun kunnanvaltuusto päätti kokouksessaan liittyä Suomen Kieltolakiliiton jäseneksi raittiuslautakunnan esityksestä. Kunnan varojen kavaltamisesta viisastuneena valtuusto päätti myös hankkia kiireellisenä toimenpiteenä kassakaapin. Mikkolanmäen tilalta päätettiin myydä 150 syltä valmiita sekahalkoja sekä metsänhoidollisesti leimattuja puita.
Valtuusto hyväksyi Punkasalmen kansakoulun rakennuspiirustukset Maalaiskuntain liiton mallipiirustusten pohjalta sekä päätti, että joulukuun kunnallisvaalit pidetään yhtenä päivänä, torstaina 4.12. (Itä-Savo, Vapaus, Savonmaa)
5.11. Työväestöllä oli huoli työpaikoista Putikossa
Sosialidemokraattinen Vapaus-lehti moitti Putikon työläisiä, etteivät nämä ole liialla kirjoitushalualla pilattuja, vaikka kylältä olisi ollut lehteen asiaakin kerrottavana. Lehden mukaan Putikon työväen taloudellinen asema oli siedettävä niillä, joilla oli työpaikka. Sen sijaan äskettäin työttömiksi joutuneilla oli kaikkea muuta kuin kadehdittava toimeentulo.
And. Auvisen sähkölaitokselta oli annettu lopputilejä kolmeen otteeseen. Yhteensä lähes 50 ihmistä oli joutunut työttömiksi tai etsimään tilapäistä työtä.
”Todennäköiseltä näyttää, ettei ensi talvena avaudu suurempia metsätöitä ja sikäli kun tiedämme, ei Auvisen sahalaitoksellakaan tultane työvoimaa lisäämään, joten työläisillä on odotettavissa vähemmän suotuisa talvi”, lehti pohti. (Vapaus)
5.11. Matkailijayhdistys vaati Punkaharjun Valtionhotellin purkamista
Savonlinnan Matkailijayhdistys pyysi, että Valtionhotelli olisi purettava ja että valtion Yleisten rakennusten ylihallituksen olisi ruvettava rakentamaan paikalle uutta ja ajanmukaista hotellia. Matkailijayhdistys piti ränsistyneen hotellihuoneuston korjaamista tarkoituksettomana.
”Valtionhotelli, jota on jatkettu ja parsittu, on niin sokkeloinen, epämukava ja arkkitehtuuriltaan niin ruma, ettei se vastaa valtakunnan arvoa. Matkustajahuoneita on niin vähän, että usein täytyy matkailijoita sijoittaa käytäviin, vanhaan keittiöön y.m. Keittiö on mahdoton, sähkövalo ja vesijohto puuttuvat, katot vuotavat ja vesi valuu huoneisiin j.n.e.”, Matkailijayhdistys valitti. (Savonmaa)
14.11. Oskar Kososen hautajaisista muodostui pitäjän merkkitapahtuma
Kulennoisissa kauppiaana toiminut Oskar Kosonen kuoli vain 34-vuotiaana. Kososen perhe kohtasi kolme kuolemantapausta runsaan vuoden aikana. Ensimmäisenä menehtyi nuorin lapsista. Vain yhdeksän kuukautta ennen kuolemansa Kosonen saattoi hautaan vaimonsa. Kososen pariskunnalta jäi kaksi kouluikäistä tytärtä.
Oskar Kosonen aloitti kauppiaana Kulennoisissa 1914. Hän oli Punkaharjun ensimmäisen kunnanvaltuuston jäsen. Hän toimi aktiivisena mm. suojeluskunnassa ja Kulennoisten nuorisoseurassa.
Hautajaisiin osallistui runsaasti väkeä, mm. koko Punkaharjun kunnan johto. Kunnan seppeleen laskivat tohtori Mikko Saarenheimo ja kunnallislautakunnan esimies Kalle Immonen. Suojeluskunnan paikallispäällikkö H. J. Kosonen puhui sukulaisensa ja lapsuudenystävänsä muistolle. Ruumiin siunauksen toimitti pastori Yrjö Airola. Muistotilaisuus pidettiin kauppias Nikolai Lötjösen kahvilassa. (Savonmaa)
20.11. Opettaja Artturi Niemestä koululaisretkeilyn asiamies
Opetusministeriön vahvistaman retkeilyohjesäännön mukainen ministeriön retkeilylautakunta nimesi Punkaharjun kansakoulun opettajan A. Niemen paikkakunnalle retkeilyasiamieheksi. (Iltalehti)
20.11. Metsämies kuoli pudottuaan puusta Enanlahdessa
Torpparinpoika Olli L. menehtyi pudottuaan puusta metsätyömatkalla Enanlahdessa. Hän ampui oravan, joka ei tippunut, vaan tarttui puuhun. Kiivettyään hakemaan oravaa hän jostakin syystä putosi ja sai vaikean tärähdyksen elimistöönsä. Toisten auttamana hänet saatettiin hoitoa saamaan Savonlinnan sairaalaan, jossa hän kuoli kuusi päivää myöhemmin. Vainaja oli 32-vuotias ja naimaton. (Savonmaa)
20.11. Laulu raikui kanttorin lähtöjuhlassa
Himangalle kanttoriksi siirtyvälle Punkaharjun seurakunnan v.t. kanttorille Lauri L. Leinolle ja hänen perheelleen järjestettiin jäähyväisjuhla. Puolisensataa seurakuntalaista kokoontui Putikon ns:n talolle Punkasalmelle, jossa soiton ja laulun kaikuessa sekä kahvia juoden ilta kului mieluisasti. Leino toimi puolitoista vuotta seurakunnassa. Erittäinkin kirkkokuoro tunsi menettäneensä paljon, kun sen perustaja ja johtaja muutti pois paikkakunnalta. (Savonmaa)
21.11. Itä-Savon Osuusliike avasi myymälän Putikossa
Uusi osuuskauppa avattiin Putikon aseman lähelle Vuoriniemen Osuusliikettä vastapäätä. Myymälänhoitajaksi tuli liikkeen varastoapulainen Lauri Grönroos Savonlinnasta. Vapaus-lehti esitti toiveenaan, että Putikon työväestö pitäisi oman liikkeensä myymälän parhaassa suosiossaan kauppoja tehdessään. (Vapaus)
24.11. Siltavahti Kalle Nousiaiselle linja-autolupa
Maaherra myönsi luvan ammattimaisen autoliikenteen harjoittamiseen linjoille Punkasalmi – Savonlinna – Kerimäki siltavahti Kalle Nousiaiselle Punkaharjulta. (Vapaus)
25.11. Punkaharjun suojeluskunnalla marssiharjoitus ja iltama Punkasalmella
Suojeluskunta järjesti marssiharjoituksen, jonka lähtö tapahtui Punkaharjulta pitkin kapeikkoa. Lähtiessä tarjosivat Punkaharjun Lotat noin 40-miehiselle joukolle kahvit ja perillä Punkasalmen Lotat Palomäellä vankan päivällisen.
Illalla oli Palomäellä iltamatilaisuus, jossa rouva Kokko soitteli pianoa, laulettiin yhteisesti ja suoritettiin vapaata ohjelmaa. (Itä-Savo)
26.11. Kolme henkeä meinasi hukkua Pihlajavedellä
Vakava onnettomuus oli lähellä, kun emännöitsijä K. Immonen sekä O. Kaksonen ja J. Kaksonen lähtivät Punkaharjun Pöllänsaaresta viemään lehmää Vaahersaloon. Matkalla lehmä rupesi rimpuilemaan ja potki jaloillaan veneen laidat rikki. Rytäkässä vene täyttyi vedellä ja lehmä karkasi uimalla maihin. Sen sijaan ihmiset jäivät veden varaan vesilastissa olleeseen veneeseen. Hätähuudon kuultuaan Pöllän asukkaat joutuivat apuun, kun hädässä olleet olivat jo menehtymäisillään.
”Kuvaavana avuttomuutena mainittakoon, että talollinen M.K. oli noin sadan metrin päässä onnettomuuspaikasta nuotanvedossa ja näki tapauksen, mutta ei tullut apuun”, Vapaus uutisoi.
27.11. Räätäli Heikki Heinonen sai kunnan varojen kavalluksesta kuritushuonetuomion
Punkaharjun ja Kerimäen kuntien entisen taloudenhoitajan Heikki Heinosen kassankavallus oli kolmannen kerran esillä Kerimäen käräjillä. Parisen tuntia neuvoteltuaan kihlakunnanoikeus tuomitsi Heinosen 3 vuodeksi 9 kuukaudeksi pidettäväksi kuritushuoneessa sekä olemaan loppuikänsä isänmaan palvelukseen kelpaamaton.
Heinonen oli Punkaharjun kunnan rahastonhoitajana kavaltanut kunnan varoja kaikkiaan 76 646 mk 34 penniä sekä Putikon kansakoulun rahastonhoitajana toimiessaan 2 562 mk 72 penniä. Tämän lisäksi hän aikaisemmin kavalsi Kerimäen kunnan varoja 10 772 markkaa 68 penniä sekä Kerimäen kansakoulun johtokunnan varoja 2 563 markkaa 72 penniä. Heinonen myönsi tehneensä kavallukset, mutta kuitenkin tuoden esiin asianhaaroja, joiden katsoi lieventävän rikosta.
Heinonen tuomittiin maksamaan erinäisiä oikeuskuluja noin 5500 markkaa.
Oikeuden puheenjohtajana oli Kiteen tuomiokunnan tuomari, hovioikeudenneuvos A. E. Andersson, syyttäjänä Kerimäen nimismies H. Häyrynen. Punkaharjun kunnan edustajana oli tri M. Saarenheimo. Kerimäen kuntaa edusti varatuomari M. Holopainen. Heinosen puolustusasianajajana toimi varatuomari Kunnas Helsingistä. Päätös alistettiin Viipurin hovioikeuden tarkastettavaksi. (Karjala, Savonmaa)
30.11. Punkasalmen tulenkestäviä kattopäreitä testattiin Kallion paloasemalla Helsingissä
Punkasalmen tehtaan ns. varmuuspäreiden tulenkestävyyttä kokeiltiin Kallion paloasemalla järjestetyssä tilaisuudessa. Punkasalmella oli useita vuosia tehty kokeita menetelmistä, joilla voitiin poistaa kattopäreiden tulenarkuus. Henkivakuutusyhtiö Pohjola oli mukana toteuttamassa testaustilausuutta, joka teki katsojiin vakuuttavan vaikutuksen. Varmuuspäreet osoittautuivat palamattomiksi. Keksinnölle ennustettiin melkoista kansantaloudellista merkitystä, kun päreet tulisivat laajemmalti tunnetuiksi. (Uusi Suomi)
” Varmuuspäre oli saanut tulikasteensa ja kestänyt sen sellaisella sitkeydellä kuin suomalaisesta puusta tehdyn päreen sopiikin. Jos meilläkin joskus on huvila tai yleensä oma katto päämme päällä – onhan maailmassa oikeastaan tapahtunut suurempiakin ihmeitä – niin se katto valmistetaan Punkasalmen varmuuspäreistä”, selvitti Iltalehti uutisessaan.
Heikki Kähkönen
Punkaharjun Harjutie Oy
heikki@harjutie.fi
Pääkuva: Saimaannorppa (Pusa hispida saimensis) köllöttelee kivellä Kolovedellä Etelä-Savossa 1994. Kuva: Jaakko Julkunen.
Lähteitä: sanomalehdet Savonmaa, Itä-Savo, Uusi Suomi, Iltalehti, Karjala ja Vapaus sekä Suomen Kuvalehti.
