
Kesän 1924 matkailukausi oli heinäkuussa Punkaharjulla vilkkaimmillaan. Turisteja saapui kansallismaisemaan yksitellen, pariskuntina ja erityisesti suurina ryhminä. Suomessa seurattiin Pariisin olympialaisia, joissa Paavo Nurmi ja Ville Ritola juoksivat urheilun pientä suurmaata maailmankartalle. Heinäkuun lopulla Punkasalmea kosketti suuri suru-uutinen.
Maailmansota, Venäjän vallankumoukset ja vuoden 1918 sisällissota keskeyttivät matkailijaliikenteen Itä-Suomeen moneksi vuodeksi. Varsinkin ulkomaalaisten turistien määrä väheni merkittävästi.
Sotien jälkeen turistivirta alkoi vähitellen elpyä. Vuonna 1922 säädetyssä työsopimuslaissa määrättiin, että vähintään yhden vuoden yhtäjaksoisessa työsuhteessa olleelle työntekijälle on myönnettävä seitsemän lomapäivää vuodessa palkkaa vähentämättä. Lomalain odotettiin vilkastuttavan kotimaan matkailua.
Punkaharjulle pääsi Helsingistä ja Viipurista junalla. Lappeenrannasta, Savonlinnasta ja Kuopiosta oli toimivat laivayhteydet. Sisävesilaivat olivat merkittävä osa sekä matkailua että paikallisliikennettä. Niiden rinnalle tulivat 1920-luvun puolivälissä linjuriautot. Automobiilit korvasivat pikkuhiljaa hevospelit.
Nuori Suomen valtio alkoi kehittää matkailua yhdessä Suomen Matkailijayhdistyksen kanssa. Punkaharju tunnettiin Suomen rajojen ulkopuolella. Vuonna 1920 kansallismaisemaa esiteltiin kansainvälisille vieraille Matkailjayhdistyksen englanninkielisessä oppaassa. Harjualueella majoituspalveluita tarjosivat Valtionhotelli, Hotelli Finlandia, Peikkolan ja Valoniemen täysihoitolat sekä pienet yksityiset majoittajat ja kestikievarit.

Turistit eivät olleet vaativia. Kaikkeen piti tottua. Varsinkin maaseudulla matkustavaiset saivat yöpyä puusängyissä olkipatjoilla, peseytyä saunoissa ja syödä samaa perusruokaa kuin rahvas ja majatalojen palkolliset.
Vuonna 1924 julkaistu Suomi – maa, kansa, valtakunta -kirja kertoi, että ”yhdessä suhteessa me suomalaiset olemme alhaisella kehityksen asteella. Jalo keittotaito ei ole perehtynyt maahamme. Se miespolvi, jonka isovanhempien vielä oli tuontuostakin tyytyminen pettuleipään, ei toden totta kykene vielä valmistamaan suurten kulttuurimaiden herkkuruokia.”
Kirjassa kuitenkin lohdutettiin, että ”Suomessa on viime vuosina puhtauden hoito ja mukavuuksien hankkiminen ripein askelin edistynyt, joten voimme hyvällä syyllä ennustaa, että jonkun ajan kuluttua maamme hotelleissa jo vallitsee täysin kontinentaalinen komento. Samaa on sanottava maaseudun majataloistakin.” Eteenpäin oltiin menossa matkailupalveluissakin.

Suomen Matkailijayhdistys nosti Punkaharjun yhdeksi keskeisistä kotimaan matkailukohteista.
Koko kevään 1924 Matkailijayhdistys oli saanut viestejä ulkomailta saapuvista retkikunnista. Useiden kymmenien hengen ryhmiä saapui Saksasta, Hollannista, Itävallasta ja Englannista sekä luonnollisesti lähialueilta Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Virosta.
Iltalehti kertoi kesäkuussa 1924, että Savonlinnaan oli perustettu ”pienehkö toimisto, joka hoiti matkustavaisten tiedonantoa y.m.” Lehden mukaan ”Punkaharjun hotellissa on nyttemmin saatu aikaan sellainen järjestely, että sinne voidaan sijoittaa matkailijoita kuin ennen; on näet rajoitettu täysihoitolaisten lukua.”
Helsingin Sanomat kirjoitti , että toimiston perustaminen olikin mitä onnistunein. Sen todistaa toimiston suorittama huo» mattava työmäärä jo ensimmäisenä toimintakesänä.
”Tuhansissa on laskettava ne matkailijat, suureksi osaksi ulkomaalaiset, jotka ovat kääntyneet Savonlinnan matkailutoimiston puoleen ja tältä saaneet tarvitsemansa tiedot joko kirjeellisesti tai henkilökohtaisella käynnillään toimiston pirteän ja useita europpalaisia kieliä hallitsevan johtajattaren luona”, Hesari kirjoitti kesäkauden lopussa 25.8.1924,
Mikkelin Sanomat uutisoi puolestaan (6.8.1924), että Punkaharjun läheisyys vaikuttaa matkailun vilkkauteen Savonlinnassa. ”Tälle kuululle harjulle ei ole Savonlinnasta kuin parin tunnin laivamatka. Laiva kulkee sinne joka päivä. Useat matkailijat kulkevatkin Punkaharjulle Savonlinnasta laivalla ja palaavat sieltä takaisin junalla.”

Ulkomaisia turisteja ja ryhmiä varten Matkailijayhdistys oli suunnitellut valmiita kiertomatkoja. Suosituin niistä oli kahdeksan päivän reitti, joka lähti liikkeelle Helsingistä ja kiersi Viipurin, Imatran, Punkaharjun, Savonlinnan, Kuopion, Kajaanin, Oulun ja Tampereen kautta takaisin Helsinkiin. Matkan hinta oli II luokassa 386,25 markkaa (n. 154 €).
Toinen reitti koukkasi Punkaharjulta Joensuuhun ja sieltä edelleen Kolin ja Nurmeksen kautta Ouluun, Tampereelle ja Helsinkiin. Tämä reitti oli 11 päivän mittainen ja maksoi 645,50 markkaa (n. 258 €). Matkaa tehtiin sekä junalla että laivalla.
Suomen Matkailijayhdistys julkaisi 1920- ja -30-luvulla vuosittain Kesämatkoja Suomessa -oppaan, jossa oli mukana valmiit reittisuunnitelmat juna- ja laiva-aikatauluineen. Punkaharju on kirjasessa hyvin esillä. Opasta voi lukea klikkaamalla linkkiä. Opas ilmestyi myös englannin ja saksan kielillä.
Tämän sarjan kesäkuun jutussa kerroin, että ulkomaisten vieraiden ohella yhdistykset ja seurat järjestivät Punkaharjulla kesäleirejä ja kokouksiaan. Majoituskapasiteetti oli kuitenkin lujilla, koska Albin Niirasen omistama Peikkolan täysihoitola paloi poroksi kesäkuun alussa Laukansaaressa. Peikkolassa oli parikymmentä majoitushuonetta.

Kevättulvat pitivät järvien vedenpinnat korkealla vielä heinäkuussa.
Suursavolainen-lehti kirjoitti 17. heinäkuuta, että ”tulvaa ja sadetta sitä on täällä Punkaharjulla niinkuin yleensä muuallakin jatkunut keväästä lähtien. Joskin itse Punkaharju on vähimmin kärsinyt, niin sitä enemmän on kärsinyt muu kunnan alue”.
Lehden mukaan Pihlajaveden ja Puruveden alavilla rantamilla olivat parhaimmat viljelysalat jääneet melkein kauttaaltaan tulvaveden alle.
”Etta tämä ei ole liioiteltua tulkoon mainituksi muutamia yksityistiloja. Esim. Vaarassa M. Paajasen tilalle oli kylvöä varten varattu 15 hehtoa kauraa, kylvettyä sai ainoastaaan 2 ½ hlta. P. Laukkasen tilalla ovat myöskin suoviljelykset kokonaan veden alla. Koko Vaaran kylässä ei ole montakaan tilaa, joka ei olisi kärsinyt tulvan tuhoista. Täytyipä uutisviljelijä G. Lönqvistin jo ennen helluntaita muuttaa pois asunnostaankin vettä pakoon.”
”Susiniemen Paajasen ja Valkeapään viljelyistä on myöskin huomattavat alat veden peitossa. Kukkoniemen Koikkalaisten suoviljelykset sekä luonnonniityt ovat kauttaaltaan hukuksissa. Ei ole siis maamiehen mieli toiveikas tämän kesän satotuloksiin nähden”, nimimerkki Pellonpoika kirjoitti Kuulumisia Punkaharjulta -palstallaan.

Kolme nuorta neitoa hukkui kotimatkallaan Pakkasenharjun kupeessa.
Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä puoli kahden aikaan 21. heinäkuuta 1924 hukkui kolme nuorta naista heidän veneensä kaaduttua Pakkasenharjun rannan tuntumassa, parin kilometrin päässä Punkasalmen asemalta. Useat lehdet uutisoivat onnettomuudesta tuoreeltaan.
”Neljä enanniemeläistä neitosta oli ollut sunnuntaina Kulennoisten nuorisoseuran arpajaisjuhlassa. He palasivat sieltä junassa, joka oli Punkasalmen asemalla kello 1.05.
Punkasalmelle saavuttuaan he lähtivät Pusunlahden rannalta soutamaan Enanniemeen. He menivät Pakkasenharjun yli Heintaipaleen kohdalta, josta veden ollessa korkealla voi päästä suorempaan Enanniemelle. Näillä seuduilla rupesivat neitoset vaihtamaan soutajia, ollen venhe noin 50 metrin päässä rannasta.
Kaikkien neljän ollessa seisoallaan vaihtoa suorittamassa horjahti joku heistä. Venhe kallistui ensin toiselle puolelle, jolloin siihen tuli vettä ja sitten toiselle puolelle niin että menetti tasapainonsa. Kaikki venheessä olijat joutuivat silloin toisiinsa tarttuen veden varaan. Onnettomuuspaikalla on vettä 3–4 metriä.
Tapahtumapaikalle saapuivat heti – tietä myöten hevosella ajaen – talollinen Matti Kupiainen ja talollisen poika Kalle Uotila, molemmat Vaarasta. Kun he kuulivat hätähuudot, kiinnittävät he hevosensa puuhun ja kiiruhtivat apuun.
Uotila meni uimalla hakemaan järvellä olleen venheen, jonka avulla ryhtyivät hukkuneita pelastamaan. He saivat järvestä pois ainoastaan. Hilja P:n ruumiin; hengenpelastusyritykset olivat turhia. Pimeän takia eivät he silloin löytäneet toisia. Vasta aamulla klo 7 aikaan saatiin toisten ruumiit ylös vedestä. Tapaus on tehnyt paikkantalaisiin järkyttävän vaikutuksen.” (Itä-Savo ja Karjala 22.7.1924)
Onnettomuudesta menehtyivät Hilja P. Enanniemeltä, Alma S. Hälvänmäestä ja Tilda N. Kalajärveltä. Ryhmän nuorin, Martta T. Enanniemeltä, pelastui uimalla rantaan. Kaikki naiset olivat 18–21-vuotiaita ja naimattomia.

Paavo Nurmi ja Ville Ritola juoksivat Suomen maailmankartalle.
Suomi ylsi Pariisin kesäolympialaisissa 5.–27. heinäkuuta 1924 aivan huikeaan menestykseen. Urheilijat toivat mukanaan peräti 37 mitalia, joista 14 oli kultaa, 13 hopeaa ja 10 pronssia. Kisojen mitalitilastossa Suomi sijoittui Yhdysvaltojen ja Ranskan jälkeen kolmanneksi, mikä on edelleen maan kaikkien aikojen paras suoritus kesäolympialaisissa. Mitaleista suurin osa saavutettiin yleisurheilussa ja painissa.
Paavo Nurmi, Ville Ritola ja Albin Stenroos veivät kestävyysjuoksun kultamitalit. Nurmi kahmi peräti viisi ja Ritolakin neljä kultaa. Stenroos voitti maratonjuoksun.
Muita kultamitalisteja olivat yleisurheilussa Heikki Liimatainen (maastojuoksun joukkuekilpailu), Elias Katz (3 000 m:n joukkuejuoksu) ja Jonni Myyrä (keihäänheitto). Viisiottelun voitti Eero Lehtonen. Painissa kultaa ottivat Kustaa Pihlajamäki, Kalle Anttila, Oskari Friman ja Edvard Westerlund.
Kaikkiaan Pariisin olympiakisoihin osallistui 3257 urheilijaa 44 eri maasta. Suomesta mukana oli 120 miehen muodostama joukkue. Avajaisissa siniristilippua kantoi vuoden 1920 kiekonheiton olympiavoittaja Elmer Niklander.
PUNKAHARJU SANOMALEHDISSÄ – HEINÄKUU 1924
5.–6.7. Vaaran-Turtianniemen tarkastusyhdistys järjesti lypsykilpailut.
”Osanotto kilpailuihin oli vilkasta, joka osoittaa, että tarkastusyhdistyksen naisväki suurimmalta osalta ymmärtää lypsytyön merkityksen karjataloudessa, pyrkien kilpailujen avulla kehittämään itseänsä vieläkin etevämmäksi tuossa hyvin tärkeässä tehtävässä.
Emännät ja tyttäret, luvultaan 18, tekivät työtä hiessä otsin. Seitsemälle parhaalle lypsäjälle jaettiin palkinnot, jotka jakautuivat seuraavasti:
1) Nanny Uotila 43,23 pist., 2) Sylvi Tynkkynen 42,95, 3) Edit Paajanen 42,25, 3) Ulla Mielikäinen 42,20, 4) Helli Karjalainen 42,00, 5) Hilma Nurminen 41,95 ja 6) Hilda Sairanen 41,90 pistettä.
Palkintoina jaettiin hopealusikoita ja kirjoja. Palkintotuomareina toimi maanviljelysseuran karjakko Lempi Hukka, assistentti Katri Simonen ja isännät Pekka Turtiainen ja Kalle Uotila.” (Itä-Savo)
6.7. Kulennoisissa päätettiin oman osuuskaupan perustamisesta
”Osuuskauppa-asiasta pidetään yleinen neuvottelukokous paikkakuntalaisten keskuudessa Kulennoisissa Otto Herttuaisen talossa ensi sunnuntaina t,k. 6 pnä klo 4 ip. Olisi toivottavaa, että kuluttajat runsaslukuisena saapuisivat tähän kokoukseen, josta riippuu osuuskaupan avaaminen kyläämme. Jokainen kuluttaja myöntänee, että jo olisi aika saada osuuskauppa kyläämme.
Kalkki kuluttajat siis kokoukseen sunnuntaina ja jäseneksi Savonlinna—Säämingin Osuuskauppaan, jonka toimesta kauppa avataan.” (Savonmaa)
6.7. Putikon työväenyhdistyksen kesäjuhlassa piilenheittoa ja naulanlyöntiä.
”Putikon Työv.-yhdistys toimeenpanee kesäjuhlan ja iltaman talollaan sunnuntaina heinäk. 6 p. Juhla alkaa klo 4 ip. Ohjelma: Alkusoitto, taiteilija Aug. Hyle. Tervehdyssanat. Lausuntoa. Juhlapuhe Rieti Itkonen Helsingistä. Urheilua. Pyörälläajo noin 6 km matkalla. Piilenheittoa. Naulanlyöntiä.
Juhlan loputtua iltama. Ohjelmassa m.m. näyt. Herrastapoja oppimassa. Tanssia. Pääsymaksut kentälle 2 mk. ja iltamiin 5 ja 6 mk. ” (Vapaus)
Juhlapuhuja Fredrik (Rieti) Itkonen (1889–1951) oli lappeenrantalainen poliitikko, joka oli SDP:n kansanedustaja 1919–29 ja sisäasiainministeri 1926–27. Ammatiltaan hän oli juristi ja sanomalehden toimittaja.
7.7. Savolaisen ja Karjalaisen osakunnan riemujuhla saapui Punkaharjulle
Savolaisen ja Karjalaisen osakunnan riemukesäjuhlat alkoivat Savonlinnassa lauantaina t. k. 5 p:nä, jolloin klo 7,30 ip. oli kylpylaitoksen kasinolla yleinen juhlailtarna. Iltamaan oli saapunut yleisöä juhlasali viimeistä sijaa myöten täyteen
Sunnuntaina jatkettiin juhlaa. Kokoonnuttiin klo 1 p. Olavinlinnaan. Nähtävyyksiä katseltua keräytyivät osanottajat linnan suureen saliin, missä torvisoittokunnan »avustuksella» karkeloitiin parisen tuntia. Maanantaina klo 10 lähtivät osanottajat Punkaharjulle. Siellä oli paikkakuntalaisten puolesta järjestetty yksinkertainen savolainen päivällinen Vaahersalon nuorisoseuran talolle. Juhliin on kaikkiaan ollut osanottajia noin 70 henkeä. (Karjala-lehti)

20.7. Kulennoisten nuorisoseuran arpajaiset suuret palkinnot houkuttelivat väkeä läheltä ja kaukaa
Kulennoisten nuoisoseura järjesti Lahtelassa arpajaiset, joissa palkintoina oli 5000 mk:n talletustodistus, naisten ja miesten polkupyörä, hyvä soutuvene sekä Fiskars 10 -aura. Arpajaiset alkoivat kesäjuhlalla, joka jatkui iltamana. Tapahtumassa erikoisuutena oli tarkoitus järjestää radiokonsertti johtaja Savelan johdolla. Konsertti jouduttiin kuitenin peruuttamaan ukkosen vuoksi. Paikalla oli torvisoittokunta ja puheitakin pidettiin. Punkaharjulaiset esittivät myös näytelmän. (Savonmaa, Itä-Savo)
21.7. Vene- ja vasikkavarkaita Punkaharjun Laukansaaressa ja Putikossa
”Vesiteitä myöten liikkuva rosvo on käynyt viime viikolla Punkaharjun Laukansaaren rantamilla vieden Kerolan Puruveden puoleisesta rannasta I. Punnosen vanhan veneen ja siinä olevat kolme rysää. Samaan aikaan on laitumelta hävinnyt viime talvinen vasikka, jonka luullaan menneen samassa kyydissä. Rysät olivat pieniä rantarysiä pumpulilankasia ja irtonaisilla otsaverkoilla. Varas tunnetaan luihusta naamastaan ja harmaasta puvustaan.” (Vapaus)
”T. k. 18 p:än tienoilla hävisi vene Putikon aseman rannasta. Tuntomerkit: tervattu, kahdet soudut airoineen, istuimet maalattu punaiseksi. Jos kuka voisi veneestä antaa joitain tietoja, pyydetään siitä palkintoa vastaan ilmoittamaan allekirjoittaneelle. I. Kosonen, Putikko, asema.” (Vapaus)
28.7. Pois asiattomat Punkasalmen tehtaan alueelta sakon uhalla
”Tehtailija Viktor Sandberg Punkaharjun pitäjästä on anonut, että tulipalovaaran takia asiattomien henkilöiden tuleminen hakijan mainitun pitäjän Punkaniemen kylässä omistamille varastorakennuksille kiellettäisiin 400 markkaan nousevan sakon uhalla.” (Savonmaa)

Heikki Kähkönen
Lähteitä:
Agricolaverkko.fi
Suomen matkailijayhdistyksen esitteet ja julkaisut
Sanomalehdet: Itä-Savo, Savolainen, Savonmaa, Karjala ja Vapaus